perjantai 6. heinäkuuta 2018

Ruokarajoitteisen paratiisi Tampereella: torikahvila Kahveli

Pieni punainen torikahvila Kahveli, joka tarjoaa gluteenittomia vohveleita, Tampereen Laukontorilla

Kuulostaa ruokarajoitteisen korviin liian hyvältä ollakseen totta, mutta ihan itse kävin paikan päällä toteamassa, että totta se vaan on: Tampereen Laukontorilta löytyy pieni torikahvila, Kahveli nimeltään, jossa kaikki - siis todellakin, ihan kaikki - tarjottavat valmistetaan gluteenittomasti! Sen lisäksi, että tuotteet ovat aina gluteenittomia, niin myös muut ruokarajoitteet on tarjonnassa huomioitu todella kiitettävällä tavalla: vohvelit, jotka ovat Kahvelin päätuote, täytteineen saa pyydettäessä myös esimerkiksi vegaanisina tai maidottomina. Täysin viljatonta ruokavaliota noudattaville vohvelit eivät ikävä kyllä käy, sillä niiden taikinan valmistuksessa käytetään jauhoseosta, joka sisältää riisijauhoa. 

Onnekseni pystyn itse riisiä käyttämään, vaikka muuten viljatonta (ja maidotonta) ruokavaliota noudatankin, ja pääsin näin Tampereen-reissun yhteydessä testaamaan Kahvelin vohvelitarjontaa. Sitä kun on tottunut liikkumaan kaupungilla omat eväät mukana ja tilaamaan lähinnä kahvia mustana omaan ruokavalioon sopivan tarjonnan ollessa eioota, niin Kahvelin luukulle astuessa olo oli lievästi hämmentynyt: niin että voinks mä ottaa melkein mitä vaan? Menusta löytyi toinen toistaan herkullisemman kuuloisia suolaisia vaihtoehtoja lisukesalaatteineen, mutta reilun kuuden (tai useamman) vuoden vohvelitauon jälkeen (olen ollut erityisruokavaliolla reilut kuusi vuotta enkä ole törmännyt ruokavaliooni sopiviin vohveleihin missään eikä sellaisia ole tullut itsekään valmistettua) mä pystyin ajattelemaan vain hillovohvelia kermavaahdolla: Pakko. Saada. 

Kyllä muuten huomasi, etten ollut käynyt vähään aikaan syömässä torilla: oli hilkulla, etten menettänyt juuri pöytään kannettua, ihanan kuumaa ja rapeaa vohveliani lokille, joka iski apajille heti, kun katseeni herposi lautasestani hetkeksi kaivaessani puhelintani esille ottaakseni vohvelistani kuvan. Tuon iskun jälkeen vartioin saalistani haukan lailla ja pistelin sen suuhuni ripeää tahtia. Ja hitto miten hyvältä se maistuikaan! Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että en pysty enää tarkasti muistamaan, miltä ihan tavalliset vohvelit maistuvat, mutta tämä gluteeniton vohveli oli kyllä mielestäni maultaan ja rakenteeltaan ihan erinomainen. Näyttivät vohvelit maistuvan myös muille asiakkaille, joiden en usko kaikkien olevan keliaakikkoja tai gluteeniyliherkkiä ja vain siitä syystä Kahvelissa syömässä. Kermavaahtona mun annoksessani oli soijakermasta valmistettua vaahtoa - toisena maidottomana vaihtoehtona makean vohvelin päälliseksi olisi löytynyt myös riisimaidosta valmistettua jäätelöä, jota täytynee ensi kerralla testata. Myös kahvi oli erinomaisen hyvää luomukahvia ja sen sai lehmänmaidon lisäksi myös soija-, kaura- tai kookosmaidolla. Olin niin fiiliksissäni siitä, ettei mun tarvinnut tällä kertaa juoda vastoin tahtoani kahviani mustana, että ostin vielä santsikupin kahvia. Palvelu Kahvelissa oli hyvää ja iloista ja hinnat sopivat, pieni kahvi ja hillovohveli kermavaahdolla lähti päivän tarjouksena viidellä eurolla.    

Lautasella on gluteeniton vohveli, jonka päällä on vadelmahilloa ja soijakermavaahtoa
Torikahvila Kahvelin vohveli vadelmahillolla ja soijakermalla sekä kahvi soijamaidolla. 

Tiedän, minne mennä, kun seuraava kesäinen Tampereen-reissu koittaa ja vatsa kurnii pienesti tai makean- tai kahvinhimo vaivaa. Kovin sateisen päivän kahvipaikka Kahveli ei ehkä ole, sillä pöydissä ei ole katoksia, mutta paremmalla säällä siellä kelpaa herkutella ja fiilistellä kesäisen torin tunnelmaa. Mee ny sääkin testaamaan, jos Laukontorin kulmilla liikut! 

torstai 21. kesäkuuta 2018

Kesän 2018 bucket list

Lemmikki-kukkia

Miten nämä kesän alkupäivät ja -viikot aina kiitävät ohi ja vasta juhannuksen hujakoilla havahdun ihan kunnolla tajuamaan, että tosiaan, kesähän on jo pian puolivälissä, ja että täytyisi niitä kesäjuttuja, joista haaveilee, ryhtyä tekemäänkin, jos niitä meinaa tehdä! Tänä(kään) kesänä ei mitään sen suurempia loma- tai kesäsuunnitelmia ole, ja siihen on kaksi syytä: ensinnäkin, kesän sairaalareissuni ovat vielä osin avoimet eli en tiedä, miten heinäkuun lopun ja elokuun alun hoitojaksot, labrat ja lääkärikäynnit toteutuvat vai toteutuvatko ollenkaan (kuulen näistä ensi viikolla, kun menen sairaalaan kolmannelle hoitojaksolle). Toiseksi, en tiedä, onko mulla kuun vaihteen jälkeen mitään tuloja, sillä toimeentuloni on jälleen kerran katkolla. Carpe diem -meiningillä siis mennään tämäkin kesä ja yritetään ammentaa iloa ja onnellisuutta pienistä, pienen budjetin, enemmän tai vähemmän ex tempore järjestettävissä olevista jutuista.  

Tälle kesälle mulla on toiveissa ja suunnitelmissa ainakin seuraavia asioita:

  • Vietän päivän ja yön jossain itselleni uudessa luonnonpuistossa.
  • Otan tavaksi pyöräillä silloin tällöin iltakahveille ja -uinneille läheisen järven rannalle.
  • Käyn aina tilaisuuden tullen torikahveilla. 
  • Syön ähkyyn asti asti asti kirsikoita, herneitä ja mansikoita. 
  • Vietän paljon aikaa riippukeinussa lukien romaaneja. 
  • Valvon aamuun asti. 
  • Käyn ainakin yhdellä livemusiikkikeikalla. 
  • Teen ainakin yhden päivän mittaisen road tripin johonkin itselleni uuteen kaupunkiin. 
  • Ulkoilutan ahkerasti järjestelmäkameraani ja rakastun taas valokuvaamiseen.
  • Vingutan Museokorttiani aina kun saan siihen mahdollisuuden.   
  • En sure sitä, mitä multa puuttuu, vaan iloitsen siitä, mitä on! 
Lemmikki-kukkia

Lemmikki-kukkia

Torikahvittelukauden ehdinkin jo avata viime viikolla Tampereen Laukontorilla ja samalla reissulla kävin museossakin, myös yön yli tuli viime viikonloppuna valvottua hyvässä seurassa. Tästä on hyvä jatkaa.

Millaisia asioita sun kesälistaltasi löytyy? 

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Avoimet kylät -tapahtuman saldoa: kirppiksiä, sepän pirtti ja suomalais-kiinalainen puutarha

Vanha auto vanhan kyläkaupan edessä.

Viime lauantaina vietettiin taas kansallista Avoimet kylät -tapahtumaa ja mekin miehen kanssa hyppäsimme jälleen, viime vuoden tapaan, Hoppasemme kyytiin ja kurvasimme lähikylien tapahtumatarjontaa katsastamaan. Jos tapahtuma ei ole vielä tuttu ja maalais- ja kyläelämä kiinnostaa, niin siihen kannattaa ehdottomasti tutustua - mukana oli tänäkin vuonna lähes 600 suomalaista kylää, jotka avasivat ovensa yleisölle ja järjestivät erilaisia tapahtumia peräkontti- ja pihakirppiksineen, markkinoineen, kyläkävelyineen, pop up -kahviloineen, kotieläinpuistoineen, museokäynteineen ja liikuntatapahtumineen. Tapahtumaan osallistuminen on hyvä "tekosyy" päästä luvan kanssa fiilistelemään pikkukylien elämänmenoa ja pällistelemään upeita vanhojen talojen pihoja.

Ennen tälle pikku road tripille lähtemistä leipasin matkaevääksi, kahvin kanssa nautittavaksi, kesän ensimmäisen raparperipiirakan. Vaikka niin kovasti tykkäisinkin käydä kahvilla tapahtuman pop up -kahviloissa, niin tosiasia on, että harvemmin niistä meikäläisen ruokarajoitteisiin sopivia herkkuja löytyy ja parempi on vaan varautua reissuun omin eväin. Testiin pääsi Naprapaatin vaimo -blogista bongaamani viljaton, maidoton ja luontaisesti makeutettu raparperipiirakkaresepti hyvältä kuulostavan ainesosaluettelonsa takia ja jestas että olikin hyvää! Tämän piirakan reseptin laitan talteen ja teen toistekin. Piirakka oli just hyvä yhdistelmä vähän kirpsakkaa raparperiä, makean pähkinäistä muruseosta sekä pehmeän vaniljaista kastiketta ja sillä voi silloin tällöin herkutella hyvällä fiiliksellä ja omallatunnolla.    

Terveellisempi raparperipiirakka on valmis nautittavaksi.  
Starttasimme raparperipiirakkarasiat ja kahvitermarit auton takakonttiin pakattuna reitille, jonka olimme suunnitelleet Avoimet kylät -tapahtuman nettisivujen sisältämien tapahtumatietojen pohjalta kulkevaksi tällä kertaa ensin Hämeenlinnasta kohti Parolaa ja Parolan aseman rompetoria, jossa etukäteistietojen mukaan oli paikalla mukavasti myyjiä myymässä kaikenlaista hauskaa vanhaa sisustus- ja muuta tavaraa. Kaikkea ihanaa olikin tarjolla ja tavara näytti vaihtavan vilkkaasti omistajaa, mutta ne omat kuolauksen kohteeni olivat sen verran hintavia, että jäivät tässä rahatilanteessa odottamaan toisia, potentiaalisempia ostajia.

Asiakkaita ja myyjiä Parolan aseman rompepäivillä.  
Parolasta matka jatkui Sattulaan, jossa pääsi tutustumaan vanhaan vuosisadan alun sepän pirttiin, jonka kyläyhdistys oli kunnostanut museoksi. Sieltä jatkoimme matkaamme Iittalan ja Ritvalan peräkonttikirppiksille, minkä jälkeen oli aika lepytellä kolottavaa kahvihammasta Hakalanniemen uimarannalla. 

Kahvittelun jälkeen matka jatkui maalaismiljöössä pieniä, ajoittain hiekkapäällysteisiä kyläteitä hopalla rytyyttäessä kohti Hauhoa, jossa olisi tarjolla pääsy ihailemaan Kiinan-matkailun kautta kiinalaisiin puutarhoihin tulisesti ihastuneen miehen omalle pihalleen rakentamaa kiinalaista puutarhaa. 

Leijonapatsaat vartioivat kiinalaisen puutarhan sisäänkäyntiä.

Mietiskelevän buddhan patsas kiinalaisessa puutarhassa.

Lampi ja katos kiinalaistyylisessä puutarhassa.

Kannatti ajaa, puutarha oli vaikuttava ja rupatteluhetki puutarhan luojan kanssa oli mukava. Tuli jännä fiilis siinä lammen reunan penkillä istuskellessa ja fiilistellessä puutarhan, jossa kiinalaiset elementit yhdistyivät suomalaisiin mäntyihin, tunnelmaa. Mikä olisi istuskellessa lammen rannalla aamuteekupponen kädessä ja mietiskellessä syntyjä syviä tai keskittymässä olemassaolevaan hetkeen. Ihana paikka, kiitos että saatiin tulla ja tutustua! 

Vaaleanpunaisia kukkia.

Hauholta lähdimme ajelemaan kohti kotia Tuuloksen kautta ajatuksenamme poiketa matkalla vielä Tuuloksen kylätapahtumissa, mutta kello oli jo sen verran, että kylä oli hiljentynyt ja niinpä jatkoimme jätskitauon jälkeen suoraan kohti kotia. 

Varsin mukava päivä tuli taas kylillä vietettyä, kiitos Hämeen kylille tapahtuman järjestämisestä ja eiköhän mekin tulla taas ensi vuonna uudestaan!

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Syreenin kukkia lasissa ja lautasella: syreenijuoma, syreenisokeri ja syreenigranita


Tiesitkö, että syreenin kukat ovat syötäviä? Jos herkkujen loihtiminen syreenista kiinnostaa, niin kannattaa kiirehtiä, sillä ainakin täällä Etelä-Suomessa syreenit ovat jo pikku hiljaa lopettelemassa kukintaansa. Viime keväänä jäin nuolemaan näppejäni syreenien suhteen kuultuani niiden raaka-ainepotentiaalista vasta kukinnan ollessa jo ohi, mutta tänä vuonna olin ajoissa liikkeellä ja tarkkailin kuin haukka ensimmäisten kukkien avautumista valmiina hyökkämään saksineni pihamme syreenipuskan kimppuun heti kun se on mahdollista. Pihaltamme löytyy tällä hetkellä vain valkoista syreenia, joten valkoisilla kukilla mentiin, vaikka haaveilinkin alun perin myös lilan väristen herkkujen loihtimisesta. Ehkäpä ensi kesänä pääsen testaamaan niitäkin, pitää vain etsiä sopiva syreenipensas ja kysyä sen omistajalta lupa kukkien keräämiseen (syreenin kukkien kerääminen kun ei kuulu Jokamiehen oikeuksiin).


Syreenin kukkien esivalmistelu


Aloitin syreenin kukkien ruoaksi jalostamisen huuhtelemalla keräämäni kukkatertut hyvin ja asettamalla ne pyyhkeen päälle kuivumaan. Kun tertut olivat hiukan kuivahtaneet, niin ryhdyin nyppimään kukintoja irti varsista. Mikäpä oli nyppiessä - istuskelin riipputuolissa puutarhassa syli täynnä kauniita syreenin kukkia fiilistellen alkavaa kesää ja nuuhkien syreeniltä tuoksuvia sormiani. Ei tarvinnut tuon session jälkeen enää erikseen meditoida ja rauhoittua, olo rentoutui ja muuttui seesteisemmäksi sitä mukaa kun kulho täyttyi valkoisista, tuoksuvista kukista. Voinkin suositella syreeniterapiaa kaikille stressaantuneille!

Saatuani nypittyä kukat levittelin ne vielä hetkeksi pyyhkeen päälle tarjottimelle, jotta viimeisetkin kukkiin piiloutuneet pikku öttiäiset ymmärtäisivät vaihtaa maisemaa, minkä jälkeen kiikutin kukat sisälle keittiöön ja ryhdyin suunnittelemaan kokkauksiani.

  

  

Syreeninkukkareseptejä


Mielessä pyöri kaikenlaisia syreenireseptejä, joita olin netissä nähnyt, ja mietin erilaisia mahdollisia makupareja, mutta päädyin sitten ekakertalaisena syreenikokkina kuitenkin kokeilemaan ihan vaan perusreseptejä, joissa syreeni on pääraaka-aine - on nimittäin vaikeaa soveltaa, jos ei ole käsitystä siitä, miltä kokkailun keskiössä oleva raaka-aine itsessään maistuu. Syreenin kukathan maistuvat ja tuoksuvat varsin parfyymisilta, kun niitä napostelee sellaisenaan, mutta maku muuttuu ja syvenee, kun kukkia jalostaa.  

Päädyin valmistamaan syreenin kukista syreenijuomaa, syreenisokeria ja syreenigranitaa. Ohjeet poimin kirjastosta lainaamastani Tekla Wannaksen kirjasta Kukkamakuja - herkkuja oman pihan kukista. Syreenijuoman ja granitan jämät päätyivät ginin ja kivennäisveden kanssa aika hyvän makuisiksi drinksuiksi, jotka taioin miehelleni ja itselleni viikonlopun kunniaksi.

Syreenijuoma


Vaihe 1: 
2 l syreenin kukintoja
2 l vettä

Keitä vesi ja kaada se huuhdeltujen kukintojen päälle. Anna seoksen jäähtyä ja nosta se jääkaappiin makuuntumaan seuraavaan päivään. 

Vaihe 2:
1.8 l uutettua mehua
6 dl sokeria
30 g sitruunahappoa

Siivilöi kukinnot pois ja lisää nesteeseen sokeri (itse käytin kaikissa resepteissä luomuruokosokeria, koska välttelen valkoisen sokerin käyttämistä) sekä sitruunahappo. Sekoittele hyvin, kunnes sokeri ja sitruunahappo liukenevat nesteeseen. Juoma on valmista nautittavaksi, tarjoile se kylmänä jäiden kanssa. Sitä voi tarvittaessa laimentaa vedellä tai soodalla.


Syreenisokeri


7 dl syreeninkukkia
4 dl sokeria
2 g sitruunahappoa

Laita kaikki ainekset blenderiin ja sekoita tasaiseksi. Levitä seos leivinpaperin päälle kuivumaan ja kun se on kuivunut, niin sekoita se vielä uudestaan blenderillä tasaiseksi. Säilytä sokeria kannellisessa, tiiviissä purkissa. Sokerissa on hauskan hedelmäinen maku ja se sopii käytettäväksi mitä erilaisimpiin jälkkäreihin ja ripolteltavaksi vaikka lettujen päälle. 

 

Syreenigranita


5 dl syreenijuomaa
0.5 dl sokeria
pari tuoretta syreenin kukkaa koristeluun

Sekoita sokeri syreenijuomaan, kunnes se on liuennut täysin. Kaada seos laakeaan kannelliseen astiaan ja jäädytä pakastimessa. Raaputa makujäästä lusikalla tai haarukalla hilettä ja nostele annosmaljoihin.


Syreeni-ginidrinkki


Napue-giniä
syreenijuomaa
syreenigranitaa
kivennäisvettä

En mittaillut ainesosien suhteita, vaan sekoittelin juoman makuaistiini luottaen ja fiiliksellä. Voisin tehdä toistekin.


Tekisinkö syreenin kukista toistekin ruokaa? 


Kukkien kokkaaminen yleisesti ottaenkin (olen käyttänyt ruoanlaitossa lähinnä kehäkukkaa ja sitäkin vain satunnaisesti) ja syreenin erityisesti oli hauska kokeilu ja kokemus ja uskoisin, että syreenistä on moneksi varsinkin, jos sitä yhdistelee luovasti erilaisiin muihin raaka-aineisiin (kuten vaikkapa suklaaseen tai mustikkaan, jotka mainittiin monessa eri reseptissä syreenin kukkien kanssa). Syreenijuoma itsessään sekä syreenigranita olivat mun (ja mieheni) makuun ehkä vähän turhan parfyymisia ja äiteliä, syreenijuomaa sellaisenaan siemaillessa fiilis oli vähän kuin Irma-tädin hajuvesipullosta hömpsyä ottaessa. Kun juomaa viritteli vähän, niin siitä sai loihdittua varsin maistuvan kesädrinkin, jota kelpaisi tarjota vieraillekin. Syreenisokeri taas maistuu suuhuni pelkälläänkin hyvältä ja tulee varmasti käytettyä viimeistään siinä vaiheessa, kun on vieraita tulossa ja pitää keksiä jotain makeaa tarjottavaa. Itselle tuskin tulee syreenista syötävää enää juuri laitettua, etenkin kun syreeniherkut ovat yleensä aika makeita ja normaaliarjessa pyrin sokerin käyttöä välttämään, mutta kesävieraille voisin jatkossakin taikoa syreenista makeita ja näyttäviä tarjottavia, etenkin niistä suloisista liloista kukista. 

maanantai 4. kesäkuuta 2018

12 kysymystä kesästä

Pöpeliköstä pölähti Lusikkalaatikkoon kesäinen blogihaaste, kiitos! On ollut hauskaa lueskella teidän muiden jo osallistuneiden vastauksia ja hauskaa oli myös itse vastailla kysymyksiin ja fiilistellä alkamassa olevaa kesää.



1) Lippis vai lierihattu

Mä haluaisin olla sellainen tyylikkäästi hattuja kantava leidi, mutta kyllähän fakta on, että lippiksellä (ja pipolla) mennään, jos päähän joskus jonkinlainen päähine eksyy. Lippis onkin varsin kätevä pukine puutarhahommissa, veneillessä ja metsäillessä. Mun lempparilippikseni on jonkun rautakaupan ruma, mutta hyvä mainoslakki, koska siinä on sopivan lyhyt lippa - kuka tykkää sellaisista hervottoman mittaisista lipoista, jotka ovat aina tiellä?  


2) Pehmis vai jäätelöpallo

Molempien syömisestä on jo pieni ikuisuus! Pehmiksestä varmaankin isompi ikuisuus kuin jätskipallosta. Näin ruokarajoitteisena jätskikiskoilla vierailut ovat jääneet, viimeksi vuosia sitten kun yritin metsästää maidotonta ja viljatonta jätskiä jätskikiskalta niin tarjontaa oli vain jostain sorbetista - mahtaakohan jo nykyään saada viljatonta ja vegaanista irtojätskiä, tai jopa pehmistä? Kertokaa, jos saa, niin mä säntään heti pehmisostoksille! Onneksi nykyään ei ruokarajoitteisenkaan sentään tarvitse olla ihan ilman jätskiä, kun kauppojen pakastelaareista löytyy ihan kiitettävästi erilaisia vegaanisia ja viljattomia vaihtoehtoja tuuteista isompiin pakkauksiin. Ja aina voi tehdä jätskiä myös itse - mulla onkin haaveissa tälle kesälle jäätelökoneen hankinta.


3) Herneet vai mansikat

Tämä on paha! Rakastan molempia! Just kerätyt, pienehköt, napakat, makeampaakin makeat herneet, oi kyllä! Jos sellaisia herneitä löytyy, niin ne menevät mansikoidenkin ohi - paitsi ehkä sitten, jos tarjoutuu mahdollisuus napsia just kypsyneitä, syvän punaisia, luomusti kasvatettuja mansikoita suoraan pellolta, mmmmh! Saako ottaa molempia? Yleensä otankin molempia. Ja vielä kirsikoita! No jos nyt on ihan pakko sanoa jompi kumpi niin sanotaan ne mansikat. Eipäs kun sittenkin herneet!



4) Palju vai järvivesi

Järvivesi, ehdottomasti! Ei ole montaa parempaa asiaa kuin pimenevä elokuun ilta, mökkisaunasta kantautuva savun haju ja tyyni mökkijärvi, johon pulahtaa saunasta nakkena ja uida hiljaa vastarannalta hiipivää usvaa kohti.



5) Grilliherkut vai kesäkeitto

No ne grilliherkut, tiätty! Oli aikoja, jolloin fiilistelin myös kesäkeittoa, mutta luolanaisdieetin myötä liha on alkanut upota ihan eri tavalla ja saahan sillä grillillä taiottua myös kaikenmoisia mainioita kasvisherkkuja. Kesällä grilli kuumenee vähintään kerran viikossa ja hommasin aiheeseen liittyvän ruokakirjankin, ettei homma urautuisi niihin samoihin pöperöihin ja kävisi tylsäksi. Viime kesän hitti oli grillattu polenta, kassellaan mitä uutta tänä suvena keksitään. Tähän mennessä ollaan grillailtu lähes väsymykseen asti mm. tankoparsaa.


6) Mökki vai teltta

No eihän näistäkään pysty valitsemaan! Mökkeily on aivan ihanaa, vrt. kohta 4, mutta niin on patikoiminen ja vaihtuvissa luonnonkohteissa teltalla yöpyminenkin. Mökkeily olisi tällä hetkellä ehkä enemmän mun juttuni johtuen sen helppoudesta ja leppoisuudesta, mutta koska tuttu mökki, jolla on tullut aiempina kesinä paljon aikaa vietettyä, ei ole enää käytettävissämme, niin keskityn haaveilemaan parempaan kuntoon tulemista, roudauskelpoisten retkeilykamojen hankkimisesta ja telttayön jälkeisistä aamuisista pannukahveista kansallispuistoissa. Sattuneista syistä potemani pienimuotoinen ötökkäkammo (lue: punkkikammo) hiukan rajoittaa metsäilyharrastusta, mutta en anna sen kyllä metsään menemistäni estää!



7) Varjo vai auringonpaiste

Tykkään auringonpaisteesta, jos saan fiilistellä sitä pääosin varjosta käsin eikä ole liian kuumaa. Helteet, jotka ovat viimeisen kuukauden meitä "hellineet" - no thanks! Nautin kelien viilenemisestä ja siitä, että pystyn menemään taas päiväaikaankin ulos ja puuhailemaan siellä asioita, helteellä olen useimmiten liian huonovointinen tekemään juuri mitään. 


8) Kesäsade vai kesätuuli

Pieni (huom! pieni!) kesäsade ja sen jälkeinen puutarha kukissa ja heinissä kimmeltävine pisaroineen sekä ruohon tuoksuineen on kesän ihanimpia asioita.



9) Lavatanssit vai festarit

Kyllä mä olen festaritytsyjä, edelleen, vaikka aika harvakseltaan tulee festareita enää nykyään koluttua. Lavatansseissa voisi olla hitusen ahdistavaa, sillä mä en osaa tanssia! Taitaisi käydä tantsuissa niin, että löytäisin itseni sieltä lavan takaa Kossupullo-ringistä...


10) Roadtrip vai riippumatto

Kesä, wanha auto, bensarahaa, viikko tai pari vapaata aikaa ja teltta takakontissa - parasta! Ei ole riippumatossa hyvän kirjan kanssa loikoilussakaan mitään vikaa ja sekin kuuluu olennaisena osana kesään, mutta ei tunnu kesä miltään ilman edes pienen pientä bensankatkuista maisemanvaihdosta ja road trippiä johonkin vielä ennen koluamattomaan maan tai maailman kolkkaan.  



11) Hiirenkorvat vai syreenin tuoksu

Heh, jos en juuri viime viikolla olisi vetänyt pienimuotoisia syreeniövereitä syreeninkukkakokkailukokeilujen parissa, niin saattaisin vastata tähän kysymykseen toisin, mutta nyt täytyy kyllä valita ne hiirenkorvat. Ekojen hiirenkorvien näkeminen piiiitkän ja pimeän talven jälkeen on aina hetki, joka saa raskaan painon valahtamaan harteilta - hiirenkorvat ovat lupaus siitä, että kesä ja sen valo on jo melkein täällä. Lisäksi hiirenkorvat maistuvat hitsin hyvälle = keväälle!



12) Mato-onki vai golfmaila

Mato-onki on näistä enemmän mun juttuni - golfmailaan en ole tuntenut tarvetta tutustuakaan, jos ei satunnaisia minigolffailuja lasketa. Onkiminen on periaatteessa hirveän kivaa, mikäs sen rentouttavampaa kuin istua veneessä keskellä tyyntä mökkijärveä ja tuijotella vedessä lipuvaa kohoa. Käytännössä mä kuitenkin harrastan sitä aika harvoin - se koukun irrottaminen sieltä madon hotkaisseen alamittaisen kalaparan kiduksista, ei kiitos!

Laitetaanpas haaste eteenpäin seuraaviin osoitteisiin: Valoa, Suppusuu ja Destination: Happiness. Olisi hauskaa kuulla myös teidän kesäisiä ajatuksianne!   

torstai 31. toukokuuta 2018

Mitä tehdä punkin pureman jälkeen tai borrelioositartuntaa epäillessään?

Photo on Visual hunt

Toukokuu on Lymen tauti -tietoisuuden levittämisen kuukausi ja vielä ehdin kantaa korteni kekoon kirjoittamalla aiheeseen liittyvän postauksen. Lymen taudilla tarkoitetaan borrelioosia sekä sen mukana usein tulevia niin sanottuja lisäinfektioita, joita ovat esimerkiksi bartonella, keuhkoklamydia ja mykoplasma. Suomessa kuulee useimmiten puhuttavan lähes ainoastaan borrelioosista (ja aivokuumeesta, johon en tässä kirjoituksessa mene sen tarkemmin), vaikka usein lisäinfektiot saattavat olla jopa borrelioosia vaikeammin hoidettavissa ja todettavissa - vasta ihan viime aikoina myös lisäinfektioista on alettu keskustella. En käy tässä kirjoituksessa sen tarkemmin ruotimaan tätä lisäinfektioasiaa, vaikka se oman juttunsa ansaitsisikin, vaan kirjoitan tällä kertaa siitä, mitä mun kokemukseni mukaan kannattaa tehdä punkin pureman jälkeen ja/tai epäillessään borrelioositartuntaa. En ole lääkäri tai muu terveydenhuoltoalan ammattilainen, vaan potilas, joka on taistellut vuosikymmenen ajan oikean diagnoosin ja hoidot saadakseen ja joka on joutunut vuosien ajan opiskelemaan myös tätä Lymen tauti- ja borrelioosiasiaa. Tässä kirjoituksessa esittämäni pääpointit lähdeviitteineen löytyvät Lymen tautiin syvällisesti perehtyneen ja aktiivista potilastyötä tekevän lääkäri Richard I. Horowitzin kirjan How Can I Get Better? luvusta 2.


Mitä tehdä punkin pureman jälkeen?

 

Ihoon kiinnittynyt punkki tulee poistaa iholta punkkipihtejä käyttäen välittömästi, minkä jälkeen omaa vointia sekä mahdollisten iho-oireiden ilmaantumista tulee seurata tarkoin. Punkille voi halutessaan teettää apteekista hankittavissa olevan borrelioositestin, jonka perusteella saa osviittaa siitä, kantaako kyseinen punkki borrelioosia. Positiivinen tulos testistä ei automaattisesti tarkoita sitä, että punkin puremasta olisi ehtinyt siirtyä bakteeria omaan elimistöön, mutta positiivisen tuloksen saatuaan on syytä olla erityisen tarkka mahdollisten puremasta ilmaantuvien ongelmien varalta. Tässä vaiheessa, heti pureman jälkeen, on turhaa teettää itselleen borrelioosivasta-ainetestejä, sillä vasta-aineiden muodostuminen ottaa aikaa useamman viikon puremasta ja testitulos on heti pureman jälkeen siis aina negatiivinen riippumatta siitä, onko kyseessä borrelioositartunta vai ei. Jos puremakohtaan ilmestyy borrelioosille tyypillinen rengasihottuma, niin silloin kyseessä on varma borrelioositartunta, joka vaatii välittömästi aloitettavan antibioottikuurin hoidokseen - mitä nopeammin tartunta päästään hoitamaan, sen epätodennäköisempää on infektion leviäminen ja kroonistuminen. Borrelioosi voi aiheuttaa myös muun tyyppisiä ihomuutoksia ja kaikki pureman jälkeen ilmenevät ihomuutokset on syytä näyttää lääkärille borrelioosiajatuksella. Samoin pureman jälkeiset flunssan kaltaiset oireet voivat olla merkki borrelioositartunnasta. Tosi tärkeää on myös muistaa, että borrelioositartunta ei läheskään aina ilmene perinteisenä rengasihottumana, vaan voi oireilla esimerkiksi pelkästään juuri näinä flunssan kaltaisina varhaisoireina. Jos rengasihottumaa ei tule, mutta muita borrelioosiin sopivia oireita on ja puremasta on jo muutama viikko aikaa, niin silloin ehdottomasti kannattaa teetättää borrelioosivasta-ainetestit ja uusituttaa ne vielä myöhemmin, jos ensimmäinen tulos on negatiivinen. Tuoreen pureman, toisin kuin kroonistuneiden tartuntojen, kohdalla vasta-aineet melko hyvin näkyvätkin näissä vasta-ainetesteissä. 

Jos apteekin punkkitestin tulos taas on negatiivinen, niin se on tietysti hyvä uutinen, mutta kannattaa silti muistaa, että täysin luotettavia nämäkään testit eivät ole, vaan voivat antaa vääriä negatiivisia tuloksia - puremakohtaa ja oireita kannattaa siis tässäkin tapauksessa seurailla. Jos mitään oireilua ei ilmene, niin kaikki on todennäköisesti hyvin, mutta rengasihottuma on jälleen syy hakeutua lääkäriin hakemaan antibioottikuuri ja muut borrelioosiin sopivat oireet ovat syy hakeutua lisätutkimuksiin ja borrelioositesteihin. Jos esiintyy levinnyt ihottuma tai useampia rengasihottumia, niin se kertoo taudin leviämisestä, ja jos ilmenee neurologisia oireita, niin se viittaa taudin leviämiseen keskushermostoon. Näissä tapauksissa tarvitaan tymäkämpiä hoitoja kuin varhaisvaiheen borrelioosin hoidossa.


Mitä tehdä, jos ihoon ilmestyy rengasihottuma ilman punkkihavaintoa? 

  

Kuten edellä kerroinkin, niin tässä tapauksessa borrelioositartunta on täysin varma ja lääkäriin tulee hakeutua mahdollisimman pian antibioottikuurin aloittamiseksi. Vasta-ainetestejä ei tarvita, vaan ihottuman olemassaolon tulee riittää lääkärille näytöksi tartunnasta.



Mitä tehdä, jos epäilee punkin puremaa oireiden perusteella, mutta punkkihavaintoa tai rengasihottumaa ei ole?

 

Oireiden ilmaantuessa kannattaa hakeutua borreliavasta-ainetesteihin. Samalla kannattaa kuitenkin muistaa, että borreliavasta-ainetestien luotettavuus on vain noin viidenkymmenen prosentin eli kolikonheiton luokkaa eli testi antaa väärän negatiivisen tuloksen noin puolelle tartunnan saaneista, testatuista henkilöistä. Jos testitulos on positiivinen eli vasta-aineet ovat koholla ihmisen samanaikaisesti oireillessa, niin se kertoo hoitoa vaativasta borrelioositartunnasta. Jos testitulos on negatiivinen eli vasta-aineet eivät nouse, tai jos ne ovat vain lievästi koholla, mutta borrelioosiin sopivia oireita on, niin tässä kohtaa kannattaa varautua taistelemaan ja pitämään puolensa, sillä suomalaiset lääkärit on opetettu uskomaan, että borrelioositestit ovat luotettavia ja että negatiivinen vasta-ainetulos sulkee pois borrelioositartunnan mahdollisuuden.

Lääkäreillä on halutessaan mahdollisuus määrätä potilaalle, jonka kohdalla on syytä epäillä borrelioosia, myös muita borrelioositestejä, joita ovat muun muassa jatkovasta-ainetesti, joka on jossain määrin luotettavampi kuin seulontatesti, sekä borreliabakteerin dna:ta jäljittävä pcr-testi, joka voidaan ottaa veren lisäksi esimerkiksi nivel- tai tulehdusnesteestä. Jos esiintyy myös neurologisia, neuroborrelioosiin viittaavia oireita, niin on paikallaan tutkia myös selkäydinnestenäyte, josta voidaan teettää niin ikään erilaisia borrelioosia ja tulehdusta mittaavia testejä. Lääkärit tuntuvat olevan yleisesti ottaen vastahakoisia teettämään näitä muita testejä, jos veren perusvasta-aineet ovat negatiiviset, raja-arvoiset tai vain lievästi koholla, eivätkä useimmiten ainakaan itse ehdota näiden testien teettämistä, joten jää oireilevan potilaan tehtäväksi ottaa puheeksi kysymys näiden testien otattamisen mahdollisuudesta. Jos tutkimuksia onnistuu saamaan, niin niiden tulosten kohdalla on tärkeää muistaa, että nämäkään testit eivät aukottomasti sulje pois borrelioositartunnan mahdollisuutta - tällä hetkellä koko maailmassa ei ole olemassakaan yhtään sellaista testiä, jolla borrelioositartunnan mahdollisuus voitaisiin sataprosenttisella varmuudella poissulkea!

Moni vasta-ainenegatiivinen, suomalaisista testeistä negatiiviset tulokset saanut, borreliatyyppisesti oireileva ja muiden sairauksien poissulkututkimusten jälkeen ilman apua jäänyt potilas lähettää verinäytteensä analysoitavaksi ulkomaalaisiin laboratorioihin, joissa käytetään hieman eri tyyppisiä testausmenetelmiä borrelioosin toteamiseksi, ja saa tartuntaan viittaavia tutkimustuloksia, joiden pohjalta lähtee itseään hoidattamaan. Valitettavasti julkinen puoli ei näitä tutkimustuloksia yleensä noteeraa, joten hoidot joutuu useimmiten hankkimaan yksityispuolelta tai ulkomailta ja maksamaan ne omasta pussista.


Miksi diagnoosista ja hoidosta voi joutua taistelemaan?  

 

Miksi testit ovat epäluotettavia, ja jos ne kerran ovat epäluotettavia, niin miksi lääkärit sitten sanovat luottavansa niihin ja hoitavat vain niiden pohjalta?

Vasta-ainetestit ovat epäluotettavia ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin, borrelialajeja on olemassa yli 300, mutta testit testaavat niistä vain muutamaa! Toiseksi, jos bakteeri on saanut majailla ihmisen elimistössä jo pidempään, niin se on voinut heikentää immuunisysteemiä, joka ei enää jaksa nostaa vasta-aineita bakteeria vastaan, jolloin vasta-ainetesti antaa väärän negatiivisen tuloksen tartunnasta huolimatta.

Se, että lääkärit kuitenkin diagnosoivat borrelioosia lähes puhtaasti näiden testitulosten pohjalta, johtuu heidän koulutuksestaan, joka perustuu IDSA-nimisen (Infectious Diseases Society of America) amerikkalaisen yhdistyksen opeille. IDSA opettaa, että vasta-ainetestaus on täysin luotettava tapa todeta borrelioosi, ja että borrelioosi hoituu aina kaikilla muutaman viikon antibioottikuurilla eikä borrelioosin kroonistuminen ole ongelma. Borrelioosin diagnosoinnista ja hoidosta on kuitenkin jo pitkään ollut käynnissä koulukuntakiista, jossa toista kantaa edustaa ILADS-niminen (International Lyme And Associated Diseases Society) yhdistys, joka puhuu käytössä olevien testausmenetelmien epäluotettavuudesta ja kaikille saman hoidon riittämättömyydestä sekä tarpeesta diagnosoida borrelioosia ennen kaikkea oirekuvan pohjalta, käyttäen testituloksia vain diagnoosin tekemisen tukena. (Samoin se puhuu, kuten yhdistyksen nimikin jo kertoo, myös borrelioosin lisäinfektioista, joista mainitsin tekstini alussa ja joista IDSA ei ole tähän mennessä puhunut juuri mitään.) Suomessa on vain kourallinen ILADS:n oppeihin perehtyneitä lääkäreitä, jotka näkevät nykyiset diagnosointi- ja hoitosuositukset ongelmallisina ja haluavat ja uskaltavat katsoa tätä sairautta IDSAlaista näkemystä laajemmin ja avarakatseisemmin. Tilanne on vasta-ainenegatiivisten Lymen tauti -potilaiden kohdalla kestämätön ja ei voi kuin toivoa, että positiivinen ajattelutapojen muutos kantaa vielä joskus tänne perä-Pohjolaankin. Jos tämä koulukuntakiista ja sen poliittiset ja muut taustat kiinnostaa syvemmin, niin kannattaa googlata lisätietoa esimerkiksi sanoilla "IDSA vs. ILADS controversy".

Koska Lymen taudin diagnostiikka ja hoito on tällä hetkellä sitä mitä se on, niin liikaa ei voi korostaa tartuntojen ennaltaehkäisyn merkitystä ja peräänkuuluttaa punkeilta suojautumista sekä säännöllisen punkkisyynin tärkeyttä! Punkkisyyni kannattaa tehdä luonnossa liikkumisen jälkeen aamuin illoin, koska tauti saattaa tarttua puremasta hyvinkin nopeasti ja koska pienimpiä, nymfi-vaiheessa olevia punkkeja saattaa olla hyvin hankalaa havaita siinä vaiheessa, kun ne ovat vasta kiinnittymässä iholle.

Nautitaan ihanasta Suomen suvesta ja luonnosta, mutta tehdään se vastuullisesti ja järki päässä.


Onhan se kesäinen niitty ihana, mutta niin on peurojenkin, puutiaisten isäntäeläinten, mielestä.

torstai 17. toukokuuta 2018

Toukokuun alun hoito- ja puutarhakuulumisia


Kerrotaan se tärkein ensin: IVIG-hoito tuntuu toimivan! Ensimmäiset puolitoista viikkoa ekan hoitojakson jälkeen olivat aikamoisen karmeaa aikaa, sillä hoito aiheutti mulle voimakkaita, herx-reaktioiksi tulkitsemiani oireita, jotka pakottivat mut viettämään päiväni pääosin vaakatasossa. Kun nämä oireet lopulta väistyivät ja voimat alkoivat palautua, niin tajusin, että myös puolisen vuotta vaivannut kestokuumeilu on poissa! Univormunani viimeiset päivät toiminut yöpaita lensi nurkkaan, kun kiskaisin ylleni pihavaatteet ja hilpaisin talikko kainalossa hommiin perkaamista ja kääntämistä odottavalle kasvimaalle. Nelisen päivää tuo omalla mittapuullani varsin energinen ja hyvävointinen olo kesti ja sinä aikana sain hoideltua paljon hoitamista odottaneita asioita - sitten väsymys alkoi taas vallata lisää tilaa. Kuumeilu kuitenkin pysyi ja pysyy edelleen poissa! Lääkärini sanoi ennen ensimmäistä hoitokertaa, että selkeitä positiivisia vaikutuksia voisi ehkä olla havaittavissa noin kolmen hoitojakson jälkeen ja todellisia hyötyjä aletaan nähdä vasta loppuvuodesta, mutta mun kohdallani positiiviset vaikutukset tosiaan ilmenevät heti ekan hoitokerran jälkeen, mikä ilahduttaa, koska nyt tiedän, että hoitoja ihan varmasti tullaan jatkamaan myös kolmen hoitokerran, jonka jälkeen on määrä keskustella lääkärin kanssa jatkosuunnitelmasta, jälkeenkin. Olo on nyt todella iloinen, helpottunut ja toiveikas!

Lisää ilon ja helpotuksen tunteita synnytti myös tuoreen B-lausuntoni lukeminen. Mun piti lukea teksti läpi ihan useampaan otteeseen varmistaakseni, että olen varmasti ymmärtänyt oikein sen, mitä siinä sanotaan: kyllä vaan, ei enää sanaakaan autoimmuunisairaudesta! Sen sijaan viitteitä infektiosta ja antibioottihoitojen tehosta lääkärin mukaan on! Reilu vuosi aiemmin näistä samoista tutkimustuloksista ja löydöksistä vedettiin useamman lääkärin kanssa pidetyssä palaverissa täysin erilaiset johtopäätökset - laboratoriolöydöksiä pidettiin merkityksettöminä ja antibioottihoitojen aikaan saamia positiivisia muutoksia sattumana ja spontaanina paranemisena. En tiedä mistä tämä tulkinnan muuttuminen juontaa juurensa, mutta olen muutoksesta helpottunut, sillä itse olen ja samoin yksityispuolen lääkärini on varma taudin infektioluonteesta, ja nyt mulla on mustaa valkoisella siitä, ettei sairauttani tule hoitaa ainakaan immuunisysteemiä lamaamalla, kuten vuosien ajan tehtiin, aiheuttaen monenlaista hallaa mun terveydelleni.

 
Toivuttuani ekan hoitokerran jälkeen takaisin tolpilleni olen käyttänyt suuren osan energioistani puutarhan kevättöihin. Miten ihanilta sellaiset vähän tylsätkin pihahommat kuten vaikka haravoiminen tai kasvimaan kääntäminen tuntuivatkaan kaiken sen makaamisen jälkeen! Istutin kotipihan pienelle kasvimaan pläntille sekä lavakauluksiin kolmen sortin salaattia ja lehtikaalta, rucolaa, pinaattia, persiljaa, korianteria, tilliä ja timjamia, ruohosipuli oli talvehtinut ja on jo sadonkorjuukunnossa. Viime viikonloppuna saimme miehen kanssa maalla myös perunat ja punasipulit maahan sekä ihailimme hienosti talvehtinutta talvivalkosipulia. Kurpitsat ja kesäkurpitsat ovat esikasvatuksessa odottamassa kesäkuun lämpimämpiä öitä ja ulos istuttamista. Yksi kukkapenkki odottaa vielä maalla uudistamistaan ja lähes kuolleet herukkapensaat kotipuutarhassa maasta ylös kaivamistaan, mutta muuten kevättyöt alkavat olla plakkarissa.

 
Seuraavaan hoitojaksoon on nyt vajaa viikko aikaa ja aion käyttää tuon ajan mahdollisuuksien mukaan asioihin, joista tulee hyvä olo ja mieli, valmistautuen saamaan hoidoista kaiken hyvän irti ja ehkä myös selviämään seuraavasta kerrasta vähän vähemmin huonoin oloin. Nämä hellekelit eivät ole mua hellineet, liiallinen kuumuus tekee olon huonoksi ja tukalaksi, mutta onneksi vanha kivitalomme pysyy helteilläkin viileänä ja sisätiloissa on hyvä puuhailla kaikenlaista. Illalla pahimman paahteen väistyttyä voi sitten käydä jaksaessaan vaikka pikku pyörälenkillä haistelemassa varhaisen kesän tuoksuja - muun muassa tuomet ovat jo ihanasti kukassa! Jospa kelit vaikka ihan vähän viilenevät, jotta jaksan käydä taas ulkoiluttamassa kameraanikin - nämä ajat, jolloin luonto herää kohinalla, ovat ihan mun kuvaajaminäni lemppareita. Viime viikonlopun helteistä huolimatta jaksoin heilua pienen hetken kameran kanssa maapaikkamme puutarhassa, seuraavista kuvista viimeiset ovat tuolloin otettuja. Niitä ennen on joitain puutarhakuvia kuun lopulta.








 




Aurinkoista loppuviikkoa, nautitaan heräilevän luonnon kauneudesta ja elämästä!