keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Mielenrauhaa

  
Syyskuu hellii aurinkoisilla ja lämpimillä päivillä ja siltikin ulkoilut ovat jääneet liian vähiin, "kun on ollut tässä vähän kaikenlaista". Eilen kuitenkin heitin selkääni repun, jonne olin pakannut kahvitermarin, kameran ja päiväkirjani, ja kävelin läpi kauniin ranta- ja metsämaiseman nauttimaan iltakahvit lähiseudun paikoista yhdellä ihanimmalla. Tunnen itseni niin onnekkaaksi saadessani asua kävelymatkan päässä näin upeista ulkoilumaastoista! Kotona otsalohkossa uhkaavasti jomotellut alkava päänsärky jäi sinne jonnekin matkan varrelle ja tähän mun lempparikahvittelupaikkaani päästyäni olo oli varsin mainio. 

Ja miten se kahvi vaan osaakin maistua ihan erityisen hyvältä, kun sen nauttii ulkona, luonnon helmassa.

Mulla oli ajatuksenani kaivaa kahvittelun jälkeen järjestelmäkamera esille ja ottaa pitkästä aikaa "kunnon" valokuvia, mutta kamera pysyi tiukasti repussa. Päiväkirjakaan ei saanut uutta täytettä sivuilleen, vaikka kotoa lähtiessä pää tulvi järjestelyä kaipaavia ajatuksia. Kävely, hapekas ulkoilma ja maiseman rauha tyynnyttivät mielen ja mieli teki vaan olla läsnä ja nauttia hiljaisuudesta ja hyvästä olosta. Kuvata ja kirjoittaa ehtisi toistekin. 

Kotiin palattuani istuin sitten päiväkirjani kanssa alas ja annoin ajatusten tulla. Ne olivat kävelyn aikana järjestyneet kuin itsestään. Kynän laski kädestään tyytyväinen ja rentoutunut ihminen. 

Kannattaa käydä vähän useammin ulkona kävelyllä. Varsinkin juuri silloin, kun ei oikein ehdi tai jaksa, koska "tässä on nyt vähän kaikenlaista hommaa". Kuten se eräs meditoimiseen liittyvä sanontakin ehdottaa: "You should sit in meditation for 20 minutes a day, unless you’re too busy. Then you should sit for an hour." Siitä tykkää niin mieli kuin kroppakin.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Tuloksia odotellessa


Tuli tuossa pari viikkoa sitten piipahdettua taas sairaalassakin, tällä kertaa ihan osastolla asti. Onneksi visiitti kesti vain yhden päivän verran - sairaalat ovat sen verran pelottavia ja ahdistavia paikkoja, että lähdin sieltä lipettiin heti, kun luvan sain ja kun jalat nukutuksen jäljiltä kunnolla kantoivat. Matka osastolle kävi siis leikkauspöydän kautta eli tähystysleikkauksella kaiveltiin tästä tätsystä tulehdusnestenäytteitä labran tyyppien testattavaksi ja analysoitavaksi. Ideana olisi saada mulle lopultakin diagnoosi vuosikausia kestäneen sairastelun jälkeen. Odotukset eivät ole kovin korkealla - näiden vuosien aikana sitä on joutunut pettymään sen verran monta kertaa, että nykyään tutkimuksiin lähtee mieluummin mukaan "pessimisti ei pety" -asenteella. Ja onhan tässä diagnoosittomuudessa puolensa - kun mikään ei ole varmaa, niin kaikki on mahdollista, hyvässä joskin myös pahassa.

Mutta kyllä mä sen diagnoosin haluaisin, ainakin jos se tarkoittaisi oikean hoidon saamista ja parempaan kuntoon tulemista. Kirjevastausta tuloksista odotellessa - ehkäpä jo ensi viikolla tai sitä seuraavalla.

Leppoisa kotoilulauantai

 
Mukava kotoilulauantai eilen. Ensin vähän siivoilin, minkä aikana karjalanpaisti sai muhia rauhassa suussasulavan mureaksi. Syksy alkaa mun ajanlaskussani kunnolla vasta silloin, kun eka karjalanpaisti on nautittu. Oma karjalanpaistini on perinteisestä hieman tuunattu versio eli se sisältää paljon erilaisia juureksia eikä se vaadi keitettyjä perunoita kaverikseen. Nyt pataan pääsi valmiiksi pilkottujen karjalanpaistilihojen lisäksi porkkanaa, punajuurta, lanttua, juuriselleriä ja sipulia. Olihan taas hyvää.

Ja kun uuni oli jo valmiiksi lämpimänä, niin pitihän taloudellisen emännän jotain muutakin uuniin pantavaa keksiä. Jotain kesäkurpitsaista, sillä jääkaapin hyllyt notkuvat kesäkurppien painosta - omaa satoa vaan riittää ja riittää. En kyllä valita, kesäkurpitsa on mainio tekosyy leipoa vaikkapa brownieseja, ja näitä browniesejahan saa syödä hyvällä omalla tunnolla vaikka useammankin, koska nämähän ovat lähes tulkoon kasvisruokaa! Ja kyllähän mä niitä söinkin useamman... jösses, miten hyviä! Reseptin bongasin Elämänmakua-blogista ja se löytyy täältä. Tämä on ehkä paras brownieohje, jota olen testannut, mukaan lukien ne browniet, joita leivoin ja söin ennen kuin ryhdyin paleoruokavaliolle. No okei, äidin tekemät mokkapalat eli suklaaneliöt ovat tietysti maailman parhaita, mutta niiden jälkeen tämä resepti saattaisi päästä kakkossijalle. Miten voi viljaton, maidoton ja sokeriton leivonnainen olla noin mehukas ja ihana? Browniet nautin tummapaahtoisen, juuri pavuista jauhetun kahvin, jossa oli tilkka kauramaitoa, kanssa. Voisin kuvitella, että tämä tarjoilu maistuisi mitään erikoisruokavaliota noudattamattomillekin vieraille - taidanpa joku kerta testata.

Jälkkärin jälkkäriksi ja lauantain kunniaksi nautiskelin vielä lasin punaviiniä ja vietin omaa aikaa (miehen ollessa toisessa kaupungissa luokkakokouksessa) sohvalla pötkötellen uusimpaa musiikkilöytöäni fiilistellen: iamthemorning on maagisten kaunista, venäläistä, melodista progea, jossa kuuluvat (Wikipedian mukaan, minä en tästä ymmärrä mitään) uusklassiset vaikutteet ja jonka bongasin Spotifyn viikon suosituslistalta. Lighthouse-albumi on elämys, kannattaa tutustua mikäli proge yhtään kiinnostaa.   

torstai 22. syyskuuta 2016

Yliopistolla puhutaan kummista kokemuksista

Etäopiskelu on mukavaa.
Ah tätä nykyteknologian ihanuutta, kun erilaisiin seminaareihin ja konferensseihin pääsee osallistumaan omalta kotisohvalta käsin! Yliopistoelämä on ollut mulle viimeiset vuodet kaukainen muisto vain enkä ole juurikaan seurannut (lääketieteellistä keskustelua lukuunottamatta), mitä siinä maailmassa tapahtuu, mutta nyt sähköpostiini kolahti kutsu osallistua johonkin kiinnostavan kuuloiseen konferenssiin ja kävin uteliaisuudesta vilkaisemassa, että mikähän tapahtuma on kyseessä ja miksi mulle tulee asiasta meiliä. Konferenssin kotisivua lueskellessani tajusin, että sen järjestäjänä toimii tutkimusprojekti, jota johtaa pitkään fanittamani kulttuuriantropologi Marja-Liisa Honkasalo, ja mieleeni palautui hyvin hämärä muistikuva siitä, että taisin tosiaan jossain vaiheessa liittyä kyseisen projektin sähköpostilistalle... Mihinkään monipäiväiseen konferenssiin matkustamiseen ei olisi nyt ollut rahaa tai energiaa, mutta uutisen paras puoli mun kannaltani oli se, että pääpuhujien puheenvuorot striimattaisiin suorina lähetyksinä netissä myös etäosallistujien katsottaviksi ja kuunneltaviksi. Count me in!

Konferenssin nimi on "Wild or Domesticated? Uncanny in historical and contemporary perspectives to mind" ja se päättyy tänään, 22.9.2016. Konferenssi koostuu kolmen pääpuhujan esityksestä sekä työpajoista. Turun yliopiston sivuilla konferenssin antia summataan seuraavasti:

"Mitä ajatella demoneista, Jumalan kanssa puhumisesta tai vainajien kohtaamisesta? Miksi joissakin paikoissa väitetään kummittelevan? Miltä kumman, yliluonnolliseksi tulkitun läsnäolo tuntuu? Mitä tällaiset kokemukset kertovat ihmismielestä? Missä kulkee normaalin ja patologiseksi tulkittavan välinen raja? Mielikuvat toisista todellisuuksista ja ihmisten mahdollisuuksista kontaktiin niiden kanssa ovat vaihdelleet aikakaudesta ja kulttuurista toiseen.

Moderni länsimainen yhteiskunta antaa arkitodellisuudesta eroaville kokemisen tavoille vain vähän arvoa ja tilaa. Ne eivät ole kuitenkaan kadonneet vaan niiden näkyvyys on viime vuosikymmeninä lisääntynyt. Konferenssissa eri alojen kuten antropologian, psykoanalyysin ja filosofian asiantuntijat tarkastelevat kummiksi miellettyjä kokemuksia mielen ja kulttuurin näkökulmista.
Konferenssissa on kolme keynote-puhujaa, joiden luennot ovat ilmaisia ja avoinna yleisölle:

  • Stanfordin yliopiston professori Tanya Luhrmann on kansainvälisesti tunnettu antropologi, jonka luennon aiheina ovat Jumalan sekä äänten kuuleminen eri kulttuureissa ja kuinka kulttuuriset käsitykset ihmismielestä vaikuttavat siihen.
  • Helsingin yliopiston emeritusprofessori Simo Knuuttila sukeltaa yliluonnollisen historiaan tarkastelemalla demoneita ja kummia kokemuksia antiikissa ja keskiajalla galenoslaisen lääketieteen ja hellenistisen luonnonfilosofian valossa.
  • Chilen katolisen yliopiston apulaisprofessori Diana Espírito Santo on tehnyt etnografista tutkimusta afro-amerikkalaisista uskonnoista ja luennoi siitä, miten erilaiset tavat jäsentää maailmaa ja ihmisen paikkaa siinä vaikuttavat uskomusten ja kokemusten rakentumiseen."

Konferenssin järjestää Suomen Antropologinen Seura sekä Suomen Akatemia rahoittama Mieli ja toinen -tutkimusprojekti.

Mua kiinnostavat tämä tutkimusprojekti ja konferenssi erityisesti siksi, että niissä haastetaan rationalistinen ja dualistinen käsitys ihmisestä ja mielestä tuomalla tarkastelun keskiöön ilmiöitä, jotka tekevät käsityksen keinotekoisuuden ja kulttuurisidonnaisuuden näkyväksi. Samalla valtasuhteiden kautta marginalisoiduista asioista ja kokemuksista tulee tärkeitä ja tutkimisen arvoisia niiden omilla ehdoilla eikä vain jonain "patologisina" poikkeamina normeista. Ihmiskäsitystä viedään ruumiillisempaan ja sosiaalisempaan suuntaan. Mun vanha rakkauteni ruumiinfenomenologiaan, rajatapausten penkomiseen sekä feministisen tutkimuksen tekoon herää, kun luen tästä projektista.

Esityksistä kuuntelin kaksi, Tanya Luhrmannin sekä Diana Esperito Santosin luennot. Jälkimmäisen esitys oli liian nopea ja korkealentoinen sekä liikaa vieraita termejä sisältävä, jotta olisin saanut siitä irti paljoakaan, mutta Tanya Luhrmannin ajatuksista sain paremmin kopin. Jos enää ikinä koskaan milloinkaan tulen palaamaan tavalla tai toisella tämän tyyppisen tutkimuksen tekemisen pariin, niin näiden kahden tutkijan ajatuksia tulen kaivelemaan lisää. On hauskaa ja jännää huomata, että näistä jutuista kiinnostunut tutkijanmieleni ei sittenkään ole kuollut - ehkäpä se on kaiken tämän sairastelukokemukseni ja kaiken siihen liittyvän myötä jopa vahvistunut? Siinä mulle mietittävää, kun lähden pikku hiljaa kelailemaan elämää sairastumisen kriisin jälkeen.

tiistai 20. syyskuuta 2016

Tervetuloa!

Teki mieli perustaa uusi blogi, joten tässä sitä nyt ollaan. Tämän blogin konsepti tulee olemaan sellainen, että mitään varsinaista konseptia ei oikeastaan ole. Kirjoitan täällä asioista, jotka mua inspiroivat tai pistävät ajattelemaan. Ihmettelen elämää, kuvin ja sanoin.

Ottaen huomioon asiat, jotka mun elämässäni tällä hetkellä ovat tärkeitä, kiinnostavia ja pinnalla olevia, niin luulenpa kirjoituksia olevan tulossa ainakin seuraavista aiheista:

  • elämä ikuisessa remonttivaiheessa olevassa vanhassa talossa ja sen rönsyävässä puutarhassa pienessä eteläsuomalaisessa kaupungissa yhdessä kahden kissan ja yhden miehen kanssa
  • ruoan kasvattaminen ja kerääminen itse
  • kokonaisvaltainen terveyden hoitaminen ja lehmänmaidottoman ja gluteenittoman ruokavalion suuri rooli tässä
  • jooga
  • valokuvaus 
  • kissat
  • luonnonkosmetiikka
  • kirjat 
  • toipuminen pitkäaikaisesta sairaudesta  ja elämän rakentaminen uudelleen uusista lähtökohdista käsin
Kirjoittaminen on mulle tapa muistaa ja käsitellä asioita ja tästä tarpeesta tämäkin blogi syntyi. Blogi on kuitenkin julkinen, sillä tykkään ajatusten jakamisesta. Jätäthän itsestäsi jäljen kommenttiboksiin, jos jokin kirjoituksistani herättää ajatuksia.