maanantai 24. lokakuuta 2016

Vaatekaappien siivousta

Olen lueskellut satunnaisesti joitain lifestyle-tyylisiä blogeja, joissa siivotaan vaatekaappeja ja päivitetään vaatekokoelmaa omaa tyyliä vastaavaksi. Mietin, että minkähänlainen päivitys mun vaatekaapinsiivousoperaatiostasi ja "tyylistäni" syntyisi... Paikkaamista odottavia villasukkia riittää jonoksi ja kaappi täyttyy kolmea eri kokoa edustavista peruspaidoista, mustista neuletakeista ja farkuista sekä paremmat päivänsä nähneistä kotitunikoista, legginseistä ja verkkareista. Tyylini perustavana punaisena lankana on sisällyttää vaatekaappiin edes joitain sopivan kokoisia ja yhteen sopivia vaatekappaleita, joissa näytän riittävän siistiltä ja "normaalilta" kehdatakseni käydä niissä lääkärissä, kaupassa ja satunnaisesti kylässä tai vaikka jossain museossa. Näinä päätoimisen kotoilun ja lääkityksistä ja sairastelusta johtuvien painonvaihteluiden vuosina tilanne on nyt mennyt tähän eikä ole ollut syytä, kiinnostusta tai rahaa panostaa ulkonäköön tai oman tyylin miettimiseen.

Kertoo ehkä toipumisesta ja varovaisesta suuntautumisesta kohti jaettua sosiaalista maailmaa, että oma ulkonäkö on alkanut taas hieman kiinnostaa. Tein vaatekaapeilleni inventaarion ja jaottelin kaappien sisällön roskikseen meneviin, kirppikselle meneviin, vähän liian pieniin mutta muuten pidettäviin sekä pidettäviin ja sopivan kokoisiin vaatteisiin. Aiemmin liian isoista, säilyttämistäni vaatteista osa olikin nyt pienen painon nousun myötä taas pidettäviä ja pääsivät kellarista takaisin vaatekaappiini. Elämä olisi aika paljon yksinkertaisempaa, jos paino pysyttelisi suurin piirtein samoissa lukemissa eikä seilaisi sinne tänne, mutta todellisuus on nyt tämä enkä tee enää sitä virhettä, että hävittäisin heti kokonaan kaikki väärän kokoiset, mutta muuten ok:t vaatteet. Kaappitilaa tämä kolmen koon systeemi kyllä vie!

Edes pieni satsaus omaan ulkonäköön ja siihen, että itsellä on mukava olla omassa nahassaan ja vaatteissaan, on kyllä satsaus omaan psyykkiseen hyvinvointiin. Mulla on hyvä olla, kun päälläni on vaatteet, jotka ovat sopivan kokoiset ja riittävän hyvin istuvat sekä mun väriseni ja tyyliseni siinä mielessä, että voin tavallaan unohtaa ne ja olla sosiaalisissa kanssakäymisissä mukavasti oma itseni. Tällä hetkellä mun on mukava olla neutraaleissa, ajattomissa perusvaatteissa, joissa sulaudun joukkoon. Ehkä kun on joutunut elämässä monessakin mielessä marginaaliin ja poikkeavan rooliin, tekee ihmisten kanssa asioidessaan mieli vain "olla normaali", kuulua joukkoon.

Saa nähdä, millaisen tyyli- ja identiteettikriisin saan aikaiseksi, jos tästä tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi vielä kuntoudun ja oman paikkani löydän. Näiden pohdintojen aika ei ole kuitenkaan vielä. Nyt istun vielä kotona venähtäneissä, kissan kynsien rei'ittämissä kotivaatteissani ja bongailen alemyynneistä vitosen peruspuseroita ja keskitän energiani tällä hetkellä olennaiseen eli kuntoutumiseen ja lääketieteen opintoihin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti