tiistai 11. lokakuuta 2016

Syyskuu kuvina

Lämmintä ja aurinkoista. Päivät ovat kesäisen lämpimiä - illan tullen kuitenkin huomaa, ettei ole kesä enää.

Karvakakarat ovat järjestäneet yöllä omatoimisen maistelumenun...

Tänä vuonna itse kasvatettua persiljaa riittää vähän pakkaseenkin.

Terveisiä naapurista! Vaihtarina vietiin naapurille karhunvatukoita. Vaihdantatalous on ihan parasta.

Missäs muodossa tänään syötäisiin lehtikaalta? Kalepuskat nimittäin rehottavat ja odottavat harvennusta - ja on sitä tullutkin syötyä. Tällä kertaa wokattuna oman pihan omenoiden ja itse kasvatetun punakaalin kanssa. Niin hyvää, ja omavaraisuusastekin on kohdillaan.
Sairaalassakin tuli piipahdettua toimenpiteen verran. Tämä oli mun ensimmäinen nukutukseni ja hiukan oli jännää. Hyvin kaikki kuitenkin sujui. 

Kaikenlaista kummallista härpäkettä oli ilmestynyt mun kehooni sillä aikaa kun nukuin.

Heräämisen jälkeen mulle tuotiin raakapuuroa, joka oli kuin kotona tehtyä. Ja niinhän se olikin, mun itse kotona tekemääni! Onneksi otin eväät - firma olisi tarjonnut tuohon aikaan päivästä maidottomalle ja viljattomallekin vain jäätelöä, jogurttia tai mehukeittoa.

Sai siellä sairaalassa ruokaakin. Viljaton ja maidoton ateria oli yllättävän hyvä ja täyttävä. Kotona en söisi montaakaan juttua näistä, mutta laitosruoaksi ihan ok.

Ihanaa oli päästä taas omille ruoille. Lehtikaalin lisäksi jokapäiväisten ruoanlaittopohdintojen kohteena on kesäkurpitsa, jota meinaan riittää! Kesis-tomaatti-halloumi-basilikavuokaa on tullut tehtyä jo useamman kerran, helppoa herkkua. Vielä kun olisi käyttää oman maan tomaatteja, mutta ne ovat edelleen pieniä ja vihreitä.

Näitä kauniita syyspäiviä riittää. Oli mahtavaa saada heittää eka kevyt pyörälenkki leikkauksen jälkeen. Jaksoin yllättävän hyvin.

Olen onnekas. Saan asua ihan lähellä näin kauniita paikkoja.

On se syksy jo.

Piti lukea leikkauksen jälkeen jotain kevyttä, mutta tämä liimautui käteen. Kiinnostavia ja ehkä vähän provosoiviakin ajatuksia. Tähän palaan ehkä myöhemmin.

Päiväkahviseuraa pihaterassilla.

Aamukahvit mökkilaiturilla. Perinteinen karpalonhakureissu Päijät-Hämeeseen toteutui sittenkin.

Niitä oli paljon ja ne olivat isoja!

Mä rakastan suota. Ja karpaloita. Niin kauniitakin.

Ilta-aurinko ja ihana rauha.

Vähän turhan vilpakkaa jo uintia ajatellen.

Mieli lepää.

Mökkeillessä aamuöiset huussireissut usein venyvät. Näiden hetkien ohi ei voi vain kävellä. 

Aurinko nousee mökkijärvellä.

Aamupalaksi itse tehdystä omenasoseesta tehtyä chia-kookos-ompputuorepuuroa ja mökin pihalta poimittuja tuoreita puolukoita.

Lehtikaalta vaihteeksi näin. Toimii.

Suolla part II.

Perinteinen jääkaapin tyhjennys ennen mökiltä kotiin lähtöä. Kotiin ei lähdetä, ennen kuin kaikki ruoat on syöty!

Kantsuja ja kesäkurppaa, yet again. Näillä on herkuteltu jatkuvalla syötöllä heinäkuusta asti.

Kotona sitten se karpaloreissun vähemmän miellyttävä osuus.

Testattiin uusi, paikallinen nepalilaisravintola take awayna. Tilasin tulista lammasta. Ei ollut edes kunnolla mausteista. Riisikin oli mautonta ja salaatti kehnoa. Ei jatkoon.

Syksyn eka karjalanpaisti. Syksy on nyt virallisesti alkanut.

Lähes "kaiketon" brownie onnistui hyvin ja oli ihan mahdottoman hyvää.

Tummapaahtoisen, vasta jauhetun kahvin kanssa nautittuna, tietty.

Nautiskellaan aurinkoisista syyspäivistä.

Kaunotar.

On se iso.

Omppusose on my mind.

Mitenkäs laitetaan tänään lehtikaalta?

Hupsista....

Hukumme omppuihin.

Syksyn viimeisiä kukkijoita omalla pihalla ja kasvimaalla.

Minttu viihtyy mun kasvimaallani.

Korianterin siemenet ovat keräyskunnossa.

Syyskuun värejä.

Orvokit ovat vielä näin nätteinä.

Rakastan tätä vanhaa ruusupensasta! Lajiketta en tiedä.

Ei edes puolta kiloa.

Kahvi- ja tuumaustauko Aulangolla.

Aulanko.

I see hearts.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti