keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Lusikkateoria

Ajattelin avata hieman blogini nimen taustoja. Potilasaktivisti, lupusta sairastava Christine Miserandino on luonut niin sanotun lusikkateorian (spoon theory) vastauksena kysymykseen "miltä tuntuu olla kroonisesti sairas". Tuo Miserandinon kuvaus elämästään kuvaa omaakin elämääni sen verran hyvin, että nappasin ajatuksen lusikoista myös blogini nimeen.

Lusikkateoria syntyi, kun Miserandino istui ystävänsä kanssa kahvilassa juttelemassa ja ystävä halusi ymmärtää, millaista on olla Christine, kroonisesti sairas nuori ihminen. Miserandino joutui miettimään hetken, mitä sanoo, mutta keksi sitten tavan kuvata kokemuksiaan ja konkretisoida kertomaansa käyttäen apunaan kahvilan pöydiltä löytyviä lusikoita. Hän ojensi ystävälleen nipun lusikoita, jotka saivat edustaa hänen sairauttaan. Kiitos lupuksen, Christinellä on jokaisena päivänä vain hyvin rajallinen määrä energiaa, eli tässä tapauksessa lusikoita, käytettävissään, mikä tarkoittaa sitä, että hänen on jokaisena päivänä elettävä sairauden asettamilla ehdoilla, kaikki tekemiset käytettävissä oleviin voimavaroihin (=lusikoihin) suhteuttaen. Jokainen päivän aikana suoritettu aktiviteetti kuluttaa yhden tai useamman lusikan. Lusikoiden tuhlailu alkupäivästä kostautuu myöhemmin illalla ja sillä voi olla vaikutuksensa myös seuraaviin päiviin. Lusikkavarastoa on vaarallista päästää tyhjäksi myös siksi, että aina voi vaikka flunssa tai muu terveyden romahdus yllättää ja silloin on parasta olla voimia jäljellä.

Se, mikä erottaa (ainakin nuoren) terveen ja kroonisesti sairaan ihmisen toisistaan on terveen ihmisen vapaus tehdä asioita vapaasti ja spontaanisti. Terve ihminen päättää asioistaan itse, mutta sairaan ihmisen asioita ja elämää määrittää ja hallitsee sairaus ja se, mikä on vointi kunakin päivänä (monissa kroonisissa sairauksissahan vointi voi vaihdella hyvin suuresti päivittäinkin). Sairaskin tekee päivittäin valintoja ja päätöksiä, näiden valintojen ja päätösten tekeminen on oikeastaan siis sairaan elämän ja lusikkateoriankin keskiössä, mutta pointtina on nimenomaan, että kaikki valinnat ja päätökset tehdään käytettävissä olevien lusikoiden pohjalta, kun taas nuori terve ihminen voi tehdä valintoja rajattomasti ja vapaasti, stressaamatta valintojensa seurauksista. Sairastuminen krooniseen sairauteen merkitsee paitsi terveyden, niin myös vapauden ja spontaaniuden menettämistä. Elämästä tulee jatkuvaa suunnittelua, ennakoimista, varautumista ja priorisoimista. Kun lusikoita on vain rajallinen määrä, niin niitä ei halua tuhlata mihinkään turhaan tai huonoa mieltä tuottavaan. Ja vastaavasti, esimerkiksi jokainen yhdessä ystävien tai läheisten kanssa vietetty hetki on viesti siitä, että nämä ihmiset ovat tärkeitä ja lusikan menettämisen arvoisia.

Rajallisella määrällä lusikoita mäkin elämässäni operoin eli Miserandinon teoria osui ja upposi. Moni pitkäaikaissairas lienee kuullut lusikkateoriasta, ja koska arvelin blogini saattavan kiinnostaa muita samankaltaisessa elämäntilanteessa olevia lukijoita, sisällytin lusikka-vihjeen blogini nimeen. Teoriaan perehtymättömälle blogini nimi luultavasti vihjaa olevansa jonkin sortin ruokablogi. Heh, pitänee siis kirjoitella myös ruokajuttuja! Tarkoitus olisi niin kyllä tehdäkin, ruoka ja ruoanlaitto on mun elämässäni erittäin isossa roolissa. 

Mietin kyllä jonkin aikaa tuon lusikka-teeman nostoa blogin otsikkoon, sillä en nyt varsinaisesti haluaisi blogini profiloituvan sairausblogiksi. Haluaisin blogini olevan paikka, jossa elämä kyllä kulkee paljolti lusikkateorian mukaisesti, mutta jossa tehdään mukaviakin juttuja ja tavoitellaan hyvää elämää, sairaudesta huolimatta.

2 kommenttia:

  1. Olipa mukava löytää blogisi! Luin kolme postausta ensi istumalta ja tykkäsin tyylistäsi kirjoittaa. Kuvat blogin reunassa on hienoja. Täytynee käydä seuraamassa sinua myös instagrammissa.

    Olen itsekin kroonisesti sairas/kipeä ja tunnistin monia asioita blogissa tutunkuulloiseksi, vaikka minulla onkin eri sairaudet.
    Aloitin juuri itsekin bloggaamisen ja sitä kautta vasta olen löytänyt blogien lukemisen.
    Mukavaa loppukesää! Kohta on helteet ohi ja se toivottavasti auttaa vointiisi♡

    Ps. Kiitos lusikkateorian selvennyksestä, olin vain kuullut käsitteen, mutta en tiennyt siitä tarkemmin.

    Terkuin Anne/Kivun kahdet kasvot

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Anne! Kiitos kivasta kommentista ja tervetuloa blogimaailmaan! Kävinkin jo kurkkimassa sun blogiasi ja se näyttää kiinnostavalta, laitanpa siis seurantaan. Mahdollisimman ihanaa elokuuta myös sulle - tänään mittari näyttää ykkösellä alkavaa numeroa ja ainakin mä NIIN NAUTIN tästä hetkestä! 😄

      Poista