sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kahvimylly, tuo arkeni ilostuttaja ja sulostuttaja


Elämän pieniä, suuria iloja on ehdottomasti hyvä, tuore, juuri pavuista jauhettu tummapaahtoinen kahvi kiireettömästi, kauramaidon kanssa nautittuna. Myönnän, että joinain iltoina nukkumaan mennessäni ajattelen jo odottaen aamua ihan vaan siksi, että tiedän saavani keittää aamulla taas hyvät kahvit! Tässä mielessä kahvimyllyn hankkiminen ei ehkä ollut se parhain idea, mun kun pitäisi terveyssyistä oikeastaan vähentää kahvin juontia... mutta en silti kadu hankintaani, kyllä elämässä pitää olla pieniä arkipäivän nautintoja.

Rakkauteni kahviin tosiaan kasvoi välittömästi kotiutettuani loppukesästä Anttilan loppuunmyynnistä kolmenkymmenen prosentin alennuksella myydyn Wilfan, jolla kahvipapuni jauhan. Mun rahatilanteessani kahvimyllyn hankinta ei todellakaan ollut ollut prioriteettilistalla korkealla, ihan hyvältä maistui se Löfbergsin valmiiksi jauhettu tumma suodatinkahvikin, mutta kun näin tuon Wilfan siellä Anttilan hyllyssä alelappu kyljessään, niin se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kesä oli mennyt enemmän tai vähemmän remontti- ja kotihommissa ja ilon ja loman kaipuu kaihersi mieltä ja mä ajattelin, että kun en päässyt kunnolla lomailemaankaan, niin ainakin voisin tehdä tulevasta arjestani vähän enemmän juhlaa. Niin sitten päädyin kotiuttamaan Wilfan meille ja voi miten siitä tykkäänkään!

Vaikka en blondi olekaan, niin kahvimyllyn käytön opetteleminen oli kuitenkin pienoinen haaste. Ohjekirja oli aika onneton ja Googlea täytyi konsultoida, ennen kuin ekat onnistuneet sumpit saatiin kaadettua kuppiin. Netistä löytyi YouTube-video, jossa joku onnellinen Wilfan omistaja käytti kahvipapujen määrän arvioimisen apuna keittiövaakaa, ja sillä metodilla mäkin lähdin kahvia keittämään. Viisi grammaa tummia papuja per kuppi jauhatusastevalitsin lähestulkoon Aeropressin kohdalle väännettynä tuottaa mun suuhuni makealta maistuvaa kahvia - hienommaksi jauhettu on liian kitkerää ja karkeammaksi jätetty taas turhan laihaa. Välillä tulee kokeiltua jotain vaaleampia erikoispapuja ja niiden kanssa pitää aina etsiä se kyseisille pavuille parhaiten sopiva jauhatus. Tumma kahvi on vaan kuitenkin niin se mun juttuni.






Voisin juoda hyvää kahvia pitkin päivää, mutta pyrin rajoittamaan kahvin nautiskelemisen kahteen aamukupilliseen sekä yhteen isoon mukilliseen iltapäivällä ja yleensä tässä onnistunkin. Kaupungilla ollessa tai kyläillessä kahvi on sitten usein sitä tiiliskivi-Juhlamokkaa tai KultaKatriinaa ja vaikka sitä joisi useamman kupillisenkin päivän aikana, niin illalla kotiin tullessa tekee mieli keittää vielä "kunnon" kahvit, koska tuntuu siltä, ettei kahvia olisi juonutkaan. En ole kuitenkaan mikään oikea kahvihifistelijä, joka innostuisi erilaisten papujen ja kahvinvalmistusmenetelmien testaamisesta, vaan peruspavuilla ja Moccamasterilla tässä mennään. Vastajauhetun kahvin tuoksu ja täyteläinen maku on vaan se juttu, joka tekee kahvista mulle nautinnon. Ja pienillä arjen nautinnoilla on iso merkitys varsinkin silloin, kun elämässä ilon aiheita ja nautintoja ei ole liikaa.    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti