maanantai 29. toukokuuta 2017

Fotojoogakurssilla


Mainitsin aiemmin verkkokurssin, jolle osallistuin ja jonka teemana oli valokuvaaminen tunnetyöskentelyn välineenä, sekä lupasin mahdollisesti kirjoitella kurssista myöhemmin lisää. Nyt olen valmis kokoamaan lyhyesti ajatuksiani aiheesta. 

Kurssi oli nimeltään Fotojoogaa mielelle ja se päättyi parisen viikkoa sitten. Päällimmäiset fiilikseni kurssista ovat hieman sekavat, mutta en tiedä, johtuuko se siitä, että kurssi olisi ollut jotenkin sekava, vai siitä, että kurssi osui saumaan, jossa mulla oli elämässäni meneillään vähän liikaa kaikenlaista enkä näin ollen pystynyt keskittymään haluamallani intensiteetillä kurssiin.

Kurssi kesti viisi viikkoa ja kyseessä oli verkkokurssi. Jokaisen kurssiviikon perjantaina kurssin sivustolle ilmestyi uusi teoriaosuus, jossa käsiteltiin sen viikon aihetta, sekä kuvaustehtävät, jotka oli tarkoitus tehdä seuraavan viikon aikana. Tekemänsä tehtävät sai halutessaan jakaa ryhmän suljetussa Facebook-ryhmässä. Kunkin viikon teoriateksti keskittyi enimmäkseen valokuvaukseen tunnetyöskentelyn välineenä siitä näkökulmasta, mikä oli sen viikon teemana, käsin, mutta lisäksi saimme jokaisella viikolla luettavaksemme jonkin aihetta sivuavan kuvausteknisen vinkin, jossa keskityttiin enemmän valokuvaamisen teknisempään puoleen. Lisäksi kurssiin kuului "Mukava tietää lisää" -osio, joka koostui erilaisista mielenkiintoisista, sekalaisista lukuvinkeistä ja linkeistä.

Kurssi rakentui sisällöltään seuraavasti:

  1. Fokus - Minä kuvassa ja kuvaajana
    - omakuva, minä kuvaajana. Itsen näkeminen kuvassa. 
  2. Valo - Uskallus, näkyväksi tuleminen
    - tunteiden tunnistaminen kehomielessä. Itsen ja tunteiden näkyväksi tekeminen.​
  3. Herkkyys - Nähdä ja välittää tarina
    - kyky nähdä ja kokea, luovuus. Tarina minussa ja kuvassa.
    - haavoittuvuus, elämänhäpeä (perfektionismi, kontrolloinnin tarve, suorittaminen), palautteen sieto. ​
  4. Rajaus - Mikä on riittävästi?
    - karsiminen, riittävyys. Mitä tällä kertaa otan, mitä jätän pois.
    - hyväksytyksi tulemisen tarve ja jaksamisen rajat​
  5. Jälkikäsittely - Palautuminen ja läpikäynti
    - palautuminen, taltiointi. Mitä paremmin on suunnitellut ja rajannut, sitä vähemmän tarvitsee jälkihoitoa. 
Kuten kurssin sisältökuvauksestakin käy ilmi, tarkastelun keskiössä olivat ennen kaikkea itsereflektio ja tunteiden työstäminen. Valokuvaamista ja kuvien katselemista käytettiin tuon itsereflektion välineenä. Vaikka kurssin kuvauksen pohjalta ymmärsin, että kyseessä on paljolti jonkinlainen valokuvausterapeuttinen kurssi eikä varsinaisesti valokuvauskurssi, niin se, miten vahvasti kurssilla painottui nimenomaan tuo terapeuttisuus, oli mulle pieni yllätys. Teoriaosuuksien lukeminen vei ajatukset usein syvillekin vesille ja kuvaustehtävät olivat joskus hieman haastavia käsittää. Mulla saattoi mennä usein lähes koko viikko ennen kuin se, mitä haluan kuvata, hahmottui mielessäni. Sitten tuli kiire tehdä tehtävät pois uusien alta enkä jaksanut kuvaustilanteessa enää panostaa itse kuvaamiseen. Toisaalta koin näinä haastavina kokeminani viikkoina myös joitain oivalluksen hetkiä ja muutaman kerran sain toteutettua kuvanikin niin, että olin itse niihin tyytyväinen. Joinain viikkoina en jaksanut kuvata lainkaan, vaan kaivelin käyttööni vanhoja kuvia arkistoistani. Kuvaajana en kurssilla kehittynyt, mutta kurssi tarjosi kyllä ajattelun ja tunteiden työstämisen apuvälineitä sekä vei tiettyjä itsereflektiivisiä prosessejani eteenpäin. Elämässäni on alkamassa nyt rauhallisempi jakso ja aion käydä kurssimateriaalit uudelleen ajatuksella läpi sekä jatkaa kuvista keskustelua kurssin Facebook-ryhmässä, jossa en itse kurssin aikana jaksanut olla kovin aktiivinen. Palautteen antaminen ja saaminen on tärkeässä roolissa tällaisessa valokuvaterapeuttisessa työskentelyssä ja mahdollisuutta siihen kannattaisi aina hyödyntää.

Kurssille osallistui mun lisäkseni 14 ihmistä sekä ohjaajat Anne Toivonen ja Tuula Ahde, jotka tekivät kuvaustehtävät muiden mukana ja osallistuivat keskusteluun. Ryhmä oli mielestäni juuri sopivan kokoinen usein vähän syvällisempienkin ajatusten ja tuntemusten jakamiseen. Ilmapiiri oli ystävällinen, rakentava ja kannustava.

Kurssin hinta oli 59 euroa ja mielestäni se oli hieman korkea kurssin sisältöön nähden, mutta en silti todellakaan kadu kurssille mukaan lähtemistä. Suosittelen kurssia kaikille valokuvausterapiasta kiinnostuneille ihmisille. Ilmeisesti kurssi on pyörähtämässä lähiaikoina uudelleen käyntiin, ilmoittautumisia otetaan kurssin sivuilla jo vastaan.

Jään itse vielä sulattelemaan kurssilla saamiani oppeja ja oivalluksia - ehkäpä jossain vaiheessa raotan täälläkin niitä saamiani oivalluksia ja mielessäni heränneitä kysymyksiä sekä jaan joitain kuvaustehtävinä ottamiani kuvia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti