keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Istutushommissa maalla















Pakkohan se oli päästä maalle puutarhahommiin heti kun lumisateet vähän taukosivat ja lämpömittarissa asteet kipusivat kymmenen paremmalle puolelle. Sipulit ja perunat saatiin viime viikonloppuna istutettua, syksyllä istutetut valkosipulit taas ovat kasvussaan jo pitkällä. Liekö ollut istutuspuuhille vielä turhan varhainen ajankohta, kun taas viimeksi tänään taivaalta vihmoi räntää - toivottavasti siemenet pärjäävät siellä mullan alla ja tarvittaessahan ne voi suojata vielä harsolla.

Kelta- ja punasipulia laitettiin tänä vuonna pieni pussillinen kumpaakin, harvaan istutettuna niistä tuli vajaa pari penkillistä. Perunaa istutettiin kolmisen laatikkoa, joista tuli neljätoista vakoa. Hiiret olivat talven aikana bilettäneet perunakellarissa herkutellen ruokaperunaksi tarkoitetuilla perunoilla, jotka siirtyivät toimittamaan halkaistuina siemenperunan virkaa, joten istutettavaa riitti kylliksi parin ihmisen tarpeisiin. Ensi syksynä muistetaan sitten tilkitä perunakellarin seiniin ilmestyneet kulkureitit! On niitä tullut aiemminkin paikkailtua, mutta aina ne viiksekkäät penteleet kehittävät uudet reittinsä herkkujen luo. Enpä voi hiiriä siitä syyttää, että ovat tykästyneet perunoihimme - perunat ovat vanhaa Aula-nimistä lajiketta ja ihan taivaallisen hyviä!

Viikonloppuisen hyötypuutarhaprojektimme työläin vaihe oli maan kääntäminen ennen istutushommiin ryhtymistä. Sarvitraktoria yritettiin suostutella useamman tunnin ajan turhaan käynnistymään ennen kuin luovutettiin ja haettiin naapurista traktori äeksineen (vai äkeineen - mitenkäs äes-sana kuuluu taivuttaa?) lainaan.

Maalla mennään istutusten suhteen tänä vuonna pienessä mittakaavassa - enää ovat salaatit, kesäkurpitsat ja kurpitsat istuttamatta (pitääkin muistaa laittaa kurpat esikasvatukseen, alkaa olla se aika). Tomaatteja emme aio kasvattaa nyt ollenkaan ja pinaattia, lehtikaalta ja yrttejä laitetaan vain sen verran kuin mitä kotipihamme pienelle kasvimaanpläntille mahtuu. Mukavampaa lähteä viettämään kesällä aikaa maalle, kun kaikki aika siellä ei kulu kitkemiseen ja kastelemiseen.

Mä sitten tykkään tästä vuodenajasta, jona luonto alkaa vasta heräillä ja hennosti vihertää. Kaikki on vielä hillityn harmonista ennen toukokuun lopun ja alkukesän värien ja tuoksujen purskahdusta. Suurin osa lehtipuista oli viikonloppuna vielä kaljuja, mutta tuomi ja pihlaja puskivat jo ensimmäisiä silmujaan. Sini- ja keltavuokot sekä scillat kukkivat jo täysillä ensimmäisten valkovuokkojen vasta avatessa kukkiaan. Oli mukavaa ehtiä niitä ihailemaan ja vähän kuvaamaankin.

Kiva viikonloppu, lisää tällaisia!  




 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti