lauantai 9. syyskuuta 2017

Viimeisiä kesäisiä päiviä ja sipulimaiden tyhjennystä

Tänään satelee syksyisesti, mutta viime viikonloppuna oli vielä ihanan lämmintä ja aurinkoista, kun poikkesimme maalla sipulin- ja valkosipulin nostohommissa. Bongasin ulkohuussin auringon paahtamalta seinältä kokonaisen konkkaronkan öttiäisiä lämmittelemässä:






Talvivalkosipulien nostolla alkoi olla jo kiire, alimmat lehdet olivat kellastuneet aikaa sitten. Tämä on nyt muistaakseni toinen kesä kun pääsemme keräämään talvivalkosipulista satoa ja satoa kertyi jo ihan mukavasti omiin tarpeisiin - viime vuonna taisimme joutua jo loka-marraskuussa turvautumaan kaupan valkosipuleihin! Ensimmäiset siemenenämme käyttämämme monikyntiset talvivalkosipulit ostimme aikanaan hyötypuutarhurointia harrastavalta naapuriltamme. Nyt alkavana syksynä aiomme taas kasvattaa istutettavien siementen määrää ottamalla talteen muutaman valkosipulin kukinnon, jotka jaamme siemeniksi ja laitamme multaan, viime syksynä istutetuista kukinnoista kasvaneiden yksikyntisten valkosipulien sekä "aikuisten"; monikyntiksi jakautuneiden valkosipulien lisäksi. Jospa ensi syksynä saisimme satoa niin paljon, että pärjäisimme sen turvin koko talven yli.

Talvivalkosipulin kukinto, jonka voi kesällä nuorena syödä valkosipulin tapaan tai jonka voi jättää kasvamaan ja käyttää syksyllä siemeneksi.

Viime syksynä kukinnosta kasvatettu yksikyntinen talvivalkosipuli, jonka voi syödä tai pistää syksyllä maahan, jolloin siitä kasvaa seuraavaksi syksyksi monikyntinen valkosipuli.

Vähän isompi yksikyntinen.

Sadonkorjuuta.

Kaksi vuotta sitten pienemmät näistä olivat yksikyntisiä ja suuremmat "aikuisia", monikyntisiä valkosipuleita.

Nam!

Sipuleiden kanssa kävi tänä vuonna niin, että laatu korvasi määrän. Ihmettelimme jo alkukesästä, miksi vain osa siemenistä on itänyt, ja syyksi selvisi se, että joku penteleen eläin oli käynyt kaivelemassa osan siemenistä ylös maasta ja vienyt mennessään. Jäi maahan vielä onneksi meillekin syötävää. Sipuleilla on herkuteltu pitkin kesää ja vähän niitä jäi vielä kuivattavaksi. Aika huiman kokoisiksikin oli osa niistä kasvanut, vaikka olemme lannoittaneet ja tehneet muutenkin tosi laiskasti hommia sipulimaalla. 





Lokakuun puolivälin paikkeilla on sitten tarkoitus laittaa uudet valkosipulin siemenet maahan. Seuraava urakkamme maapaikallamme on sitten perunoiden nosto ja omenasadon tuhoaminen, joista viimeinen on lähtökohtaisestikin mission impossible omenoiden suuren määrän takia. Vaan eivätköhän peurat tule avuksemme tänäkin vuonna.  



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti