keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Sadonkorjuuta, syyskylvöjä ja viimeisiä syksyn värejä

Saatiinpas loputkin perunat nostettua ja talvivalkosipulit istutettua ennen ensi viikonlopulle povailtuja nollakelejä! Nyt ei tarvitse enää kuin kerätä loput yrtit ja lehtikaalit sekä vähän omenoita talteen, minkä jälkeen talvi saa tulla.

Perunan kasvatus onnistui tänä vuonna hyvin ja tällä meidän melko vähäisellä perunan kulutuksellamme omaa perunaa tullee riittämään helposti talven yli (mikäli hiiret eivät ehdi nautiskella niitä ennen meitä - ainakin olemme nyt yrittäneet tilkitä perunakuopan pinnat riittävän hyvin). Perunan koosta näki kyllä selvästi sen, että missä kohtaa lannoite (kanankakka) oli loppunut kesken ja sitä oli jouduttu säästelemään - ilman riittävää kasvuvoimaa jääneet perunat olivat ihan säälittävän kokoisia naperoita. Ne, jotka olivat saaneet tarpeeksi lannoitetta, olivat isoja ja komeita. Harmillisesti vaan monet niistä isoista ja komeista perunoistakin joutuivat siemenperunaksi menevien laariin, koska olivat osin vihreitä. Ilmeisesti jokin oli mennyt multauksessa vikaan, kun valoa saaneita, myrkkyjä (eli glykoalkaloideja) tuottavia vihreitä perunoita tuli tänä vuonna niin paljon. Onpahan sitten ainakin siemenperunat ensi keväänä vimpan päälle ja ensi kesänä skarpataan multauksen kanssa.


Perunoiden nostoa seurasi pellon kääntäminen naapurin ystävällisesti lainaamalla traktorilla ja maankääntötyökaluilla, minkä jälkeen oli tarkoitus ryhtyä valkosipulia istuttamaan.




Istutushommat jäivät kuitenkin maan kääntöä seuraavalle päivälle, ja sepä oli virhe. Näemmä on niin, että jos kunnolla kosteaa maata muokkaa ja möyhii kunnolla, niin penkkien tekoa ja istutuksia ei tosiaankaan kannata lykätä seuraavalle päivälle, koska maa on siinä vaiheessa muuttunut märäksi mutakikkareeksi, mitä on lähes mahdotonta ja ihan helvetin raskasta muokata. Pelto näytti siltä kuin sinne olisi kipattu jonkun festarin Bajamajojen sisältö. Jotenkin siitäkin kökkäreisestä vellistä saatiin kuitenkin kolme kohopenkkiä rakennettua ja yhdeksän riviä valkosipulia istutettua, tosin välillä piti kipaista lisää kanankakkaa kaupungista, kun oltiin unohdettu varata sitä tarpeeksi mukaamme maalle. Urakan loppuvaiheessa meikäläinen lannoitti vielä nurmikkoakin, nimittäin vatsansa sisällöllä - oli vähän liian rankkaa tämä peltoduuni suhteessa mun tämänhetkiseen kuntooni. Vaan tulipahan tehtyä!

Talvivalkosipulin siemeniä kehotetaan liottamaan ennen istutusta tunnin ajan noin 40-asteisessa vedessä, joten näin tehtiin.

Yksikyntisiä, edelliskesän kukinnoista kasvatettuja valkosipuleita, sekä monivuotisista, monikyntisistä valkosipuleista irrotettuja valkosipulin kynsiä siemeneksi likoamassa.

Kuluneen kesän kukinnoista irrotettuja valkosipulin siemeniä.





Sadonkorjuun kunniaksi herkuteltiin tietysti oman maan antimista kokatuilla valkosipulisilla paistetuilla perunoilla sekä omenoilla ja karhunvadelmapensaiden viimeisillä kypsillä marjoilla.  




Ehdinpä mieheni ajellessa peltoa traktorilla fiilistellä syksyn värejä ja tunnelmiakin muutaman ruudun verran, harjoitellen samalla valokuvauskurssin ekalla luennolla opetettuja, valotukseen liittyviä teoriajuttuja.





Maapaikallamme puutarha ja kasvimaa alkaa olla valmis talveen, seuraavaksi kotipuutarhan kimppuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti