sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Karita Aaltonen: Uskalla parantua



Kun kuulin, että Karita Aaltoselta on tulossa kirja, jossa hän jakaa pahimmanlaatuisesta mahdollisesta aivokasvaimesta selviytymisen tarinansa, niin tein kirjasta saman tien hankintaehdotuksen kirjastoon ja laitoin kirjan varaukseen. Näin ollen sain kirjan käsiini ja lukuuni ihan tuoreeltaan, kun se ilmestyi nyt syksyllä. Ahmaisin kirjan läpi yhden illan ja aamun aikana.

Karitan sairastama syöpä on glioblastooma, joka johtaa useimmiten kuolemaan vuoden sisällä taudin toteamisesta. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä Karita on tänä päivänä, noin viisi ja puoli vuotta diagnoosinsa jälkeen, kuitenkin elämänsä voimissa - hän opettaa joogaa, järjestää retriittejä, tekee erilaisia juontokeikkoja, luennoi paranemisesta, huolehtii perheestään ja elää täyttä, itsensä näköistä elämää. Siitä, miten hän tässä onnistui, hän kirjoittaa tässä kirjassaan, jonka nimi on Uskalla parantua - uskomaton tositarina toivosta ja mielen voimasta.

Karitan paranemisen polku alkoi lääketieteen tarjoamista hoidoista: hän kävi läpi kaksi aivoleikkausta (sillä aivokasvain uusiutui pian ensimmäisen leikkauksen jälkeen ja muuttui matkan varrella gradus 3:n luokasta kaikkein pahimmanlaatuiseksi, gradus 4:n aivosyöväksi), sädehoidon ja pitkät sytostaattikuurit. Hänen kiitollisuutensa ja luottamuksensa lääketiedettä ja sairaalan hoitohenkilökuntaa kohtaan on suuri ja hän korostaa, että ilman hänet kahdesti leikannutta kirurgia ja mahtavia syöpälääkäreitä hän ei olisi täällä kertomassa tarinaansa. Lääkäriltään hän sai myös neuvoista parhaan: lääkäri kehotti Karitaa olemaan koskaan googlaamatta diagnoosiaan. Ottaen huomioon, miten rankka ja huonoennusteinen diagnoosi on kyseessä, niin neuvo on ollut varmasti järkevä. Karita ei googlannut vaan teki heti alkuun päätöksen keskittyä toivon ruokkimiseen, epätoivolle antautumisen sijaan. Hänen fokukseensa nousi sairauden sijaan elämä ja paraneminen. Paraneminen jatkui lääketieteen tarjoamien hoitojen jälkeen ja osin jo niiden kanssa rinnakkain täydentäviä hoitomuotoja hyödyntäen.

Paraneminen tarkoittaa Karita Aaltoselle ennen kaikkea kehon oman viisauden kunnioittamista ja kehon itseään parantamisen kyvyn tukemista kaikin mahdollisin käytettävissä olevin keinoin, kokonaisvaltaisesti. Paranemisen avaimet Karita löysi elimistön ja mielen tukemisesta itselleen sopivalla ruokavaliolla, meditaatiolla, joogalla, mielikuvaharjoituksilla, erilaisilla täydentävien hoitojen tarjoamilla kehoterapioilla sekä omien arvojensa mukaisen elämän elämisellä. Karita korostaa, että sekä lääketieteellä että täydentävillä hoidoilla on ollut ratkaisevan tärkeä rooli hänen paranemisessaan, ja hänen missionsa onkin työskennellä nämä kaksi näkökulmaa yhdistävän ajattelun puolesta. Maailmallahan, esimerkiksi Saksassa, lääketieteen ja täydentävien hoitojen rinnakkaiselo on jo arkipäivää, mutta Suomessa tässä asiassa tullaan pahasti jälkijunassa - jopa siinä määrin, että täydentävien hoitojen käyttäminen tuomitaan lääketieteen toimesta niin rankasti, että ihmiset eivät uskalla lääkärin vastaanotolle tullessaan kertoa saamistaan täydentävistä hoidoista edes silloin, kun ovat saaneet niistä merkittävää apua.

"Mä en tiedä mitä sä teet mutta jatka sitä mitä sä teet", sanoi Karitan syöpälääkäri Karitalle tämän tullessa hyvävointisen ja energisen oloisena, joogamatto kainalossaan syöpäkontrolliin puhtaiden pään magneettikuviensa tuloksia kuulemaan. Sitä tarina ei kerro, että käytiinkö Karitan itsehoitomenetelmistä lääkärin vastaanotolla sen enempää keskustelua. Kuitenkin, jos ja kun ihminen paranee syövästä, jonka toipumisprosentiksi lääketiede lupaa nollan, niin luulisi lääketiedettäkin kiinnostavan ne keinot, joilla ihminen on noussut toivotonta ennustetta vastaan! Toivon todella, että mahdollisimman moni lääkäri ja terveydenhuollon ammattilainen lukee Karitan kirjan ja herää näkemään sen potentiaalin, joka funktionaalisella lääketieteellä ja täydentävillä hoidoilla kroonisten sairauksien hoidossa on. Lääketiedettä ja täydentäviä hoitoja ei tarvitse nähdä uhkana toisilleen, niillä on omat tonttinsa (lääketiede hoitaa sairauksia, täydentävät hoidot taas auttavat elimistöä saavuttamaan takaisin sisäisen tasapainonsa) ja ne voivat työskennellä rinnakkain ja sovussa. Karitan paranemisprosessi on tästä ajattelu- ja toimintatapojen hedelmällisestä rinnakkaiselosta loistava esimerkki.
Sen lisäksi, että kirjaa voi lämpimästi suositella lääketieteen edustajille, niin se on erityisen tärkeää luettavaa jokaiselle vakavan sairauden kanssa elävälle ja sellaisesta toipuvalle. Kirjassa muistutetaan siitä, että itse paraneminen on loppujen lopuksi jokaisen potilaan omalla vastuulla ja omasta aktiivisuudesta kiinni. Lääketiede hoitaa oman tonttinsa, minkä jälkeen, tai oikeastaan jo samanaikaisesti, alkaa potilaan oma työ kehonsa takaisin tasapainoon saattamisen hyväksi. Karita on kirjoittanut muille potilaille sellaisen ihanan toivon, tsempin ja käytännön ohjeiden täyttämän paranemiskirjan, jollaisen hän olisi itse halunnut lukea kotiutuessaan sairaalasta ja lähtiessään etsimään omaa tietään kohti toipumista ja terveyttä.

Mulle itselleni tällaisena "veteraanipotilaana" kirja ei sinällään tuonut juurikaan uutta tietoa erilaisista hoitomuodoista, mutta luin kirjaa ennen kaikkea inspiroivana ja toivoa antavana paranemistarinana sekä tärkeänä puheenvuorona lääketieteen ja täydentävien hoitojen ystävällishenkisen rinnakkaiselon puolesta. Mua Karitan tekstin lukeminen muistutti myös taas siitä tärkeästä ajatuksesta, että se kasvaa, mihin keskittyy - jos haluan parantua, on mun keskityttävä paranemiseen, ei sairauteen. Tämä on niin totta. Toisaalta, kyllä paraneminen ainakin mun kohdallani, diagnoosin ollessa epäselvä, edellyttää myös sairauteen keskittymistä, siinä mielessä että ilman diagnoosia en voi saada sairauteeni toimivaa hoitoa - mun on ollut pakko, toisin kuin Karitan, jonka diagnoosi oli varma, googlata jatkuvasti potentiaalisia diagnoosejani ja samalla myös kohdata toivottoman kuuloisia sairauskertomuksia, jos meinaan saada lääketieteeltä apua. Silti, riippumatta siitä, mikä diagnoosini on, niin voin tehdä paljon paranemiseni eteen - diagnoosittomanakin voin tukea elimistöni omia paranemismekanismeja toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Lämmin kiitos Karita voimaa ja toivoa antavan kirjasi kirjoittamisesta, tarinasi jakamisesta ja kaikesta siitä hyvästä työstä, mitä teet auttaaksesi "heimolaisiasi". Olen ikionnellinen, että sain kirjasi luettavakseni.   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti