perjantai 10. marraskuuta 2017

Retki Retulansaareen

Tässä tulee pieni pala kesää keskelle marraskuun harmautta ja pimeyttä. Löysin koneeltani kuvia elokuun alun retkeltä Retulansaareen ja muistin, että olen unohtanut postata tästä aiheesta. Nytpä korjaan asian.

Törmäsin ensimmäistä kertaa Retulansaareen A.W. Yrjänän juontamassa Ukonvaaja-dokkarissa ja kuvissa näkynyt kulttuurimaisema sekä muinaislöydökset kuppikivineen ja hautaröykkiöineen alkoivat heti kiinnostamaan sen verran, että huikkasin miehelle, että tuolla lähdetään ensi kesänä käymään. Ei menty vielä sinä kesänä, mutta sitä seuraavana kyllä. Keitimme kahvit termariin, otimme allemme wanhan auton, poikkesimme Hattulan S-Marketista sitruunamuffinssit ja hurautimme kohti Hattulan Tyrvännön Retulaa. Retulansaareen kuljetaan Vanajaveden ylittävän sillan kautta, minkä jälkeen tie muuttuu kunnon vanhan ajan hiekkatieksi, jota reunustavat laitumet ja vanha kulttuurimaisema muinaismuistoalueineen.

Saapuminen saareen oli vähän hämmentävä: maisemat olivat mahtavat ja kylämiljöö vaikutti kerrassaan viehättävältä, mutta missä olivat viitoitukset, parkkipaikat ja ihmiset? Oliko täällä joku museo ja mitä kautta kuljettaisiin kuppikiville? Aikamme ympäri saarta palloiltuamme parkkeerasimme hoppamme tien varteen lähelle kylää ja nautimme neuvoa-antavat kahvit ja muffinssit, minkä jälkeen lähdimme tallaamaan kohti kylänraittia. Löysimme rakennuksen, jonka arvelimme olevan yksi Retulansaaren kartanosta, Ylikartano. Jostain olin lukenut, että Ylikartanossa järjestettäisiin ajoittain yleisötilaisuuksiakin ja että sen yhteydessä toimisi myös museo, mutta ainakin nyt kartano vaikutti ihan hiljaiselta eikä museon viittaakaan näkynyt. Juuri kun kaipailimme jotakuta, jolta kysellä alueen asioista, meitä lähti lähestymään kartanon pihan poikki paikallisen oloinen mieshenkilö. Henkilö paljastui Ylikartanon nykyiseksi omistajaksi. Saimme tietää, että Ylikartano toimii nykyään hänen yksityisasuntonaan ja että museokin löytyy kartanon pihapiiristä, mutta se on ilmeisesti auki vain tilauksesta; samoin muinaismuistopaikoille kuten kuppikiville pääsy on rajoitettua, me emme sinne pääsisi, ja sitä paitsi "nehän ovat vaan sellaisia koloja kivissä". Vierailu Retulansaaressa tarkoittaa satunnaisen turistin kannalta käytännössä lähinnä siis viehättävää maalais- ja kulttuurimaisemaa kylän raitteineen. Jos oikein ymmärsin, niin esimerkiksi joidenkin yhdistysten on mahdollista päästä käymään myös museossa ja kuppikivillä varaamalla aika ja opastus etukäteen.

Niinpä retkemme jäi aika lyhyeksi ja tyydyimme vain fiilistelemään hetken kaunista kesäpäivää kauniissa maisemissa hiekkateitä pitkin tallaten ja tallentaen muutaman kehnolaatuisen ruudun myös kameran kennolle:

Ylikartano.

Museo.

Kylänraitin varrella.

Kylänraitti.

Kylänraitti toisesta suunnasta.

Kunnon vanhan ajan hiekkatie ja hevosia laiduntamassa.

Muinaisjäännöksiä ei päässyt katsomaan.

Perinnemaisemaa.

Kesä!

Sillalla, joka vie Retulansaareen ja sieltä pois.
Sellainen oli Retulansaaren retkemme. Jos sattuu ajelemaan Hattulan Tyrvännön lähistöllä, niin kannattaa ehdottomasti ajaa mutka Retulansaaren kautta nauttimassa pala entisajan kauneutta ja historiaa, mutta varta vasten jostain kauempaa en pelkästään Retulansaareen ehkä ajamaan lähtisi. Ellei tarkoitus sitten ole mennä saareen vaikkapa mökkeilemään, mökkejäkin alueella näkyy vuokrattavan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti