torstai 14. joulukuuta 2017

Oops I did it again

Niinhän siinä sitten taas kävi, että kun syksyn ja alkutalven ajan yritin vajavaisilla voimavaroillani keskittyä samanaikaisesti liian moneen mielestäni tärkeään asiaan, osaamatta rajata ja priorisoida tarpeeksi, niin lopulta kroppani päätti tehdä priorisoinnit ja rajaukset mun puolestani. Enää ei tarvitse miettiä, satsaako työhön, opintoihin, lääkärileikkeihin, ihmissuhteisiin, kodin laittoon, harrastuksiin ja mihin kaikkeen - mistään näistä on turha unelmoida, jos en lähde ensin satsaamaan terveyteen, joka on tässä hässäkässä ottanut taas takapakkia.

Kyllähän mä sen jollain tasolla tiesin, ettei siitä mitään hyvää seuraa, kun lautaselle eksyy väsymyksen ja kiireen takia yhä useammin se gluteeniton pakastepizza ja kun yritän samanaikaisesti selvitä toisen kaupungin sairaalassa tapahtuvasta tutkimusrumbasta ja opiskella ja stressata työkokeilupaikan hakemisesta toimeentulon menetyksen pelossa, mutta olinpa jälleen tarpeeksi dorka tehdäkseni niin. Ei ollut uupumuksen ja kuumeilun paluun jälkeen mikään yllätys, kun labratulokset paljastivat kohonneet tulehdusarvot ja raudanpuutoksen. Nyt on sitten taas lupa ja velvollisuus keskittyä ensisijaisesti itseni hoitamiseen. Ruokavalioremonttia, rautatankkausta ja stressinhoitoa pukkaa.

Onneksi nyt jo tiedän, mikä mun vointiani huonontaa ja millä saan sitä vastaavasti kohennettua. Nyt se on todistettu, että mun elimistöni ei tosiaankaan siedä ainakaan viljoja, lehmänmaitoa ja isompia määriä sokeria, ehkä ei palkokasvejakaan. Oli ihan silkkaa tuuria, että koskaan tulin edes niin sanottua paleoruokavaliota, jolla näistä ruoka-aineista luovutaan, kokeilleeksikaan - olin sairastanut jo pitkään saamatta lääkäreiltä apua uupumukseeni ja kuumeiluuni, kun törmäsin jossain päin nettiä kertomuksiin paleoruokavaliosta monenlaisten tulehdussairauksien rauhoittajana, ja päätin tuota ruokavaliota epätoivoissani kokeilla. Onneksi kokeilin: puolessa vuodessa sain tulehdusarvojani normalisoitua ja pääsin eroon kestokuumeilustani sekä piristyin ihan huomattavasti. Jatkoin hyväksi toteamallani ruokavaliolla monta vuotta, ei tullut mieleenikään riskeerata parantunutta vointiani syömällä jotain tyhmää ja itselleni sopimatonta. Jossain vaiheessa keksin sitten kuitenkin kokeilla, josko elimistöni jo sietäisi pieniä määriä gluteenittomia viljoja, ja tuntuihan se niitä sietävän, oloni ei tuntunut niistä huononevan. Seuraavaksi rupesin lepsuilemaan sokerin suhteen, ja pian huomasin syöväni myös gluteenitonta pakastepizzaa tavallisella lehmänmaidosta tehdyllä juustolla. Tämäkään ei heti tuntunut voinnissa. Ilmeisesti alamäkiluisu oli sen verran hidasta, että sitä ei ollut helppo havaita, ja pistin lisääntyneen väsymyksen stressin ja liian tekemisen piikkiin. Siinä vaiheessa kun ekat kuumeilupäivät palasivat, niin peli alkoi olla aika selvä, ja labratulokset sen vahvistivat: ruokavaliolepsuilu kostautuu. Mä en kertakaikkiaan voi syödä viljoja ja lehmänmaitoa, jos mä haluan voida paremmin ja pystyä tekemään asioita. Nämä ruoka-aineet tulehduttavat mun elimistöni ja aiheuttavat mulle ravinneainepuutoksia.

Näin ollen ruokavalion fiksaaminen takaisin kuntoon nousee nyt meikäläisen prioriteettilistalla seuraavien kuukausien ajaksi kaikkein korkeimmille sijoille. Jopa mun lääkärini, joka ei peruslääkäreiden tapaan ymmärrä ruokavaliohoidoista juuri mtään, on sitä mieltä, että mun on paras palata takaisin paleoruokavaliolle, kun se näyttää mulla niin hyvin toimivan. Toipumistani saatetaan vauhdittaa myös suonensisäisellä rautahoidolla - tästä mahdollisuudesta käydään lääkärin kanssa ensi viikolla labratulosten valmistuttua puhelinkeskustelua. Jätän tässä jäähyväisiä ihanille uunipuuroille, kaurakermalla ryyditetyille sienikeitoille, ikaffe-kauramaidon täyteläistämille kahvikupillisille ja Dr. Oetkerin gluteenittomille mozzarellapizzoille, käytellen avattuja purkkeja ja pakastettuja ruoka-annoksia pois jääkaapista ja pakastimesta. Hyvästelen helpon elämän ja opettelen taas innostumaan ruoasta ja ruoanlaitosta - sillä paleota noudattaessa on parasta oppia viihtymään keittiössä, koska siellä saa totisesti viettää paljon aikaa! Kolme ateriaa päivässä on pakko taikoa ja ne on taiottava enemmän tai vähemmän itse, alusta asti. Onneksi useimpia ruokia voi tehdä aina kerralla isomman satsin. Homma lähtee kyllä rullaamaan, kunhan jaksaa etukäteen suunnitella syömisiään ja ottaa kerran viikossa tapahtuvan kauppareissun, jolla hankitaan noin viikon ruokatarpeet, takaisin ohjelmaan. 

I can do it! 

Tuumasta toimeen: tänään kokkaillaan marjasmoothieta, mausteista naudanlihawokkia, pekoni-kurpitsakeittoa sekä polentalla kuorrutettua kurkumakanaa ja bataattiranskalaisia. Ei kuulosta yhtään hullummalta? Paleoruoka on hyvää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti