tiistai 9. tammikuuta 2018

Mihin se vuoden ensimmäinen viikko katosi?

Vuoden eka viikko kului enemmän tai vähemmän pötkötellessä.

Sinne vilahti jo tämän vuoden ensimmäinen viikko ja mä mietin että mihin se meni. Olen niitä "uusi vuosi on uusi alku" -ihmisiä, jotka tykkäävät vuoden vaihteessa kerrata mielessään mennyttä ja suunnitella aloittavansa uuden vuoden alussa erilaisia projekteja, joten se, ettei vuosi käynnistykään halutulla tavalla, hieman turhauttaa.

Mulla oli enemmän tai vähemmän "hukattuun" viikkoon kuitenkin hyvä syy: kävin toisen kaupungin Isossa Sairaalassa rautatankkauksessa elikkäs rautainfuusiossa. Sitä ennen ja varsinkin sen jälkeen oli sitten taas levättävä. Olo on ollut tiputuksen jälkeen varsin kehno, on särkenyt päätä ja väsyttänyt ja kuumeiluttanut. Sain itseni taas kiinni ajattelemasta, että lepäämiseen ja toipumiseen käytetyt päivät olisivat jotenkin "turhia" ja "hukkaan heitettyjä" ja viemässä aikaa pois tärkeämmiltä asioilta. Miten tyhmä ja järjetön ajatus! Terveys on mulle prioriteetti numero ykkönen, joten mikä voisi olla tässä tilanteessa tärkeämpää kuin käydä mulle suositelluissa hoidoissa ja antaa elimistölleni sen jälkeen sen tarvitsema toipumisaika? Vaihtarina nyt menetetyistä päivistä saan tankkauksesta myöhemmin toivottavasti paljon virtaa, jonka avulla tehdä itselleni tärkeitä asioita ja kuntouttaa itseäni aktiivisesti. No pain, no gain ja silleen.


Nyt olo alkaa infuusion jäljiltä jo tasaantua, tänään kävin ulkona kävelemässäkin kameran kanssa ja nauttimassa sinisestä taivaasta ja kirpsakasta pakkassäästä. Sinne jäivät viimeiset päänsäryn rippeet Vanajaveden rannalle.


Huomenna jaksan varmaankin jo jatkaa aktiivisemman elämän elämistä. Eka viikko meni paljolti nukkuessa, neuloessa, hömppäviihdettä netistä katsellessa ja dekkaria lukiessa.


Ai niin, lauantaina pilkottiin miehen ja tämän siskon kanssa myös yksi peuranvasa lihoiksi, itse toimin tosin lähinnä katselu- ja kuunteluoppilaana kun en muuta jaksanut. Nyt on peuran anatomia jo vähän tutumpaa ja pakastin pullistelee marjojen lisäksi peuran lihaa ja luita odottaen kokkausinspiraatiota ja hyviä riistareseptejä. Onnea on metsästävä naapuri, jonka vaimo on kasvissyöjä! Teollisesti tuotetun lihan syömisestä tulee hemmetin huono mieli, mutta riistan käyttö on vähän toinen juttu niin eettisesti kuin terveyden kannaltakin. Mieluiten heittäytyisin kokonaan kasvissyöjäksi, mutta kun viljat, maito ja palkokasvit tekevät mut sairaaksi, niin se ei ole mulle oikein mahdollista. Ei auta kuin yrittää tehdä parhaita itselleni mahdollisia valintoja.

 
Olen tänään ja huomenna yksin kotona, mies on maalla ja tekee sieltä käsin etätöitä. Nautin tästä, joulun ajan tiiviin yhdessäolon jälkeen kaipaan yksinoloa ja omaa rauhaa sekä tilaa ajatuksille. Odotan jo huomisaamua, kun herään toivottavasti suhteellisen pirteänä, keitän kupin höyryävää, tuoksuvaa kahvia ja istuudun Bullet Journalini ääreen suunnittelemaan päivää ja tulevia viikkoja. Heippa 2018, mukana menossa ollaan!    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti