torstai 11. tammikuuta 2018

Tasapainon hakemisen vuosi


Tämä taisi olla neljäs vuosi putkeen, kun vietin vuoden vaihdetta täyttelemällä Susannah Conwayn luomaa Unravel Your Year -työvihkosta, jonka sivuilla käydään läpi mennyttä vuotta ja suunnitellaan tulevaa. En osaa enää ajatella uutta vuotta ilman tätä itselleni tärkeäksi muodostunutta rituaalia. Vihkon sisältämien kysymysten avulla saan ankkuroitua itseni nykyhetkeen sekä asetettua koordinaatteja, joiden mukaan suunnistaa eteenpäin.

Susannah kehottaa aina valitsemaan alkavalle vuodelle itsestä merkitykselliseltä tuntuvan sanan, jonka tehtävänä on johdattaa olemista ja elämistä toivottuun suuntaan. Mun vuodelle 2018 valitsemani sana on TASAPAINO. Se on asia, jota kohti huomaan menneenä vuonnakin pyrkineeni, mutta joka ei ole toivomallani tavalla toteutunut. Kun nyt otan sen hakemisen huomioni keskipisteeksi, niin ehkäpä elämä alkaa rakentua tasapainoisemmaksi.

Tasapainoinen elämä on mulle sellaista elämää, jossa on stressaavien asioiden vastapainoksi riittävästi stressiä purkavaa toimintaa ja jossa erilaisten asioiden ja tekemisten määrä on sovitettu sopivaksi suhteessa mun käytössäni oleviin rajallisiin voimavaroihin. Tähän asti ongelmanani on jossain määrin ollut se, että terveyttäni rakentavat asiat ovat jääneet muka tärkeämpien ja pakollisempien asioiden jalkoihin, ja toisaalta myös se, että mä innostun samanaikaisesti vähän liian monenlaisista asioista, mistä seurauksena on vain ahdistusta ja riittämättömyyden tunteita, kun paukkuja ei riitäkään kaikkien noiden asioiden tekemiseen.

Tasapainoisemman elämän rakentaminen edellyttää multa asioiden tekemistä terveys edellä ja niin, että teen tiukkoja valintoja sen suhteen, mihin ihan oikeasti haluan rajalliset energiani käyttää. Mulla on tietyn kokoinen "rasitusikkuna", minkä asettamissa rajoissa toimimalla mä pysyn tässä nykyisessä toimintakunnossani ilman, että vointi ottaa seuraavina päivinä takapakkia, ja mun täytyy rajata tekemiseni niin, että ne toisaalta sekä sopivat tuohon mun rasitusikkunaani, että koostuvat sekä pakollisesti hoidettavista asioista että stressiä purkavista, rentouttavista asioista. Mun toiveenani ja tavoitteenani on tasapainoista ja jaksamiseni rajoja kunnioittavaa elämää elämällä hiljaksiin kasvattaa tuota rasitusikkunaa, jonka puitteissa voin toimia, ja se on mahdollista vain, jos lakkaan kuormittamasta itseäni liikaa pelkillä kuluttavilla asioilla tai ylittämällä jatkuvasti jaksamiseni rajat. Tottakai elämässä tulee välillä päiviä ja aikoja, joina rasitusikkunan rajat itsestä riippumattomista syistä tai joskus itse valittunakin venyvät ja paukkuvat ja ne ajat on vaan pärjättävä ja levolle ja palautumiselle on otettava tarpeeksi aikaa jälkikäteen syyllistämättä itseään asiasta, mutta tänä vuonna mun tavoitteenani on kuitenkin keskittyä pyrkimään kohti mahdollisimman tasapainoista ja terveyttä ja mielenrauhaa rakentavaa elämäntapaa.

Asioiden terveys edellä tekeminen tarkoittaa sitä, että ainakin riittävään uneen ja lepoon, tulehdusta hillitsevän ruokavalion noudattamiseen, lisäravinneohjelman noudattamiseen, kevyeen liikuntaan ja ulkoiluun, meditoimiseen ja johonkin rentouttavaan ja hyvää mieltä tuottavaan harrastukseen on löydyttävä "lusikoita" eli ne on nostettava prioriteettilistalla korkealle sijalle. Lääketieteellisestä keskustelusta on myöskin syytä pysyä kärryillä, koska tämän mun sairastamani sairauden sairastaminen on paljolti itselähtöistä ja hoitojen saaminen on omasta aktiivisuudestani kiinni. Osa näistä asioista on enemmän kuormittavia, osa taas kuormitusta purkavia, mutta yritän nähdä ne kaikki positiivisen kautta ja terveyttäni rakentavina, kivoina asioina. Näistä asioista mä EN voi pidempiä aikoja tinkiä, jos haluan pysyä edes tässä nykyisessä toimintakunnossani, saati kuntoutua vielä lisää. Haluan oppia rakentamaan päiväni ja viikkoni niin, että kaikki nämä asiat mahtuvat säännöllisesti kalenteriini - tai oikeastaan Bullet Journaliini eli bujooni, johon suunnitelmani ja tavoitteni kirjaan. Tällä hetkellä tilanne on se, että ihan hirveästi muuta rasitusikkunaani ei tällä hetkellä ainakaan arkena mahdu, viikonloppuisin yritän varata sitten lusikoita myös sosiaaliselle elämälle, kulttuuririennoille ja kaikelle sellaiselle ihmissuhteita ja hyvää mielialaa ylläpitäville asioille. Haaveilen opiskelusta ja työelämään työkokeilun kautta palaamisesta, mutta pakko myöntää itselleni, että jos nyt vaikka työkokeiluun edes minimituntimäärällä lähtisin, niin silloin muuta ei mun rasitusikkunaani enää mahtuisikaan ja terveys ottaisi aika nopeasti takapakkia. Jotain pientä etäopiskelua elämääni voisi nytkin ehkä mahtua. Nähtäväksi jää, tajuavatko mun sairastamistani rahoittavat tahot tätä asiaa vai joudunko terveyteni romahtamisen uhalla lähtemään nyt mukaan ammatilliseen kuntoutukseen, sellaista kun kaavailtiin silloin kun olin vielä vähän paremmassa kunnossa. Odottelen toimeentuloani koskevaa päätöstä ja yritän ainakin siihen asti elellä mahdollisimman tasapainoista elämää, stressaan näitä asioita sitten jos tulee jotain uutta stressattavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti