keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Työpäiviä, sort of



Tämän vuoden melko stressaavien ekojen viikkojen jälkeen elämä on alkanut asettumaan taas uomiinsa ja olen päässyt aloittelemaan sellaista arkea, jota toivon voivani tällä hetkellä elää. Ajattelen, että kuntoutuminen on tällä hetkellä mun työni ja niinpä mun arkeni pyörii sellaisten asioiden, jotka edesauttavat mun tervehtymistäni, ympärillä. Tavoitteenani on sellainen omassa rasitusikkunassani toteutuva tasapainoinen elämä, josta jo aiemminkin täällä blogissani kirjoittelin.

Mun elimistössäni jylläävä inflammaatio sekä krooninen stressi, joka sekoittaa kroppaa huolella, ovat nähdäkseni tällä hetkellä niitä asioita, jotka mun tulee opetella taklaamaan, jos ja kun haluan tästä vielä kuntoutua. Molempia näistä olen jo ryhtynyt pienin teoin kampittamaan:

Inflammaatiota hoidan ruokavaliomuutoksen avulla.
Gluteenittomatkin viljat ja kaikki lehmänmaitotuotteet ovat saaneet lähteä keittiöstämme ja tulehdusta vähentävän paleoruokavalion noudattaminen on reilun kuukauden jatkuttuaan alkanut tuottaa jo tulosta eli elimistö tuntuu jo selvästi vähemmän tulehtuneelta ja kuumeilupäivien määrä on vähentynyt. Uskon, että lasko normalisoituu jälleen samaa tahtia kuumeilun vähenemisen kanssa, näin tapahtui viimeksikin paleoruokavaliolle siirtyessäni. Sokeria on mennyt vielä jonkin verran mm. kaupan vegaanijäätelöiden mukana, siitäkin pitäisi päästä eroon. Kotimaisten marjojen, jotka ovat ihan parhaita superfoodeja ja luonnon tarjoama ase tulehdusta vastaan, kulutusta olen lisännyt tuntuvasti ja marjasmoothie on kuulunut lähes jokaiseen päivääni.  

Stressiä pyrin hallitsemaan muun muassa meditaation ja hengitysharjoitusten avulla.
Kirjauduin meditaatiosovellukseen (InsightTimer), jonka olin joskus taannoin ladannut puhelimeeni, ja huomasin, että edellisestä meditointikerrastani oli kulunut lähes vuosi (!!). Siltä se kyllä tuntuikin, tuntui tosi hankalalta päästä taas kiinni harjoitteluun. Sitkeästi olen kuitenkin ilta toisensa jälkeen istuutunut olohuoneen matolle, venytellyt hieman, asettanut sovelluksen ajastimeen viidestä minuutista kymmeneen minuuttiin aikaa, sulkenut silmäni ja ryhtynyt hengittämään. Helpoimmalta on tuntunut pelkän istumisen sijaan tehdä harjoituksia, joissa keskitytään oman hengityksen seuraamiseen. Vuorosierainhengitys ja harjoitus, jossa uloshengitetään neljään laskien, lasketaan kahteen hengitystä pidättäen, sisäänhengitetään neljään laskien, lasketaan kahteen hengitystä pidättäen jne. ovat olleet mun suosikkiharjoituksiani. On ihmeellistä, miten jo ihan muutamien minuuttien mittainen rauhoittuminen ja hengittely voi tuoda rauhan ja levollisuuden tunteen kroppaan ja mieleen. Ihan joka ilta en ole jaksanut meditoida, mutta se on okei, tässä ei olla täydellisyyttä tavoittelemassa vaan edetään jaksamisen ehdoilla. Seuraavaksi olisi tarkoituksena palautella mieleen joku kevyt qigong- tai joogaharjoitus, jonka voisi yhdistää meditointihetkiin.

Paleokokkailuiden ja meditoimisen lisäksi mun päiviini on kuulunut nyt opiskelua: olen loppusuoralla funktionaalista neurologiaa harjoittavan Datis Kharrazianin kirjan Why Isn't My Brain Working? -kirjan luku-urakassa ja voin todeta, että harvoin olen käyttänyt 20 euroa yhtä fiksusti kuin tilatessani tämän kirjan useampi vuosi takaperin Adlibriksestä. Fiksua ei sen sijaan ole ollut lykätä lukemista - on nimittäin sellainen tietopaketti aivojen toiminnasta ja kuntouttamisesta, että jokaisen neurologisten haasteiden kanssa painiskelevan, aivosairauksien ennaltaehkäisystä kiinnostuneen tai aivotoiminnan ja kognitiivisen kapasiteetin optimoimiseen pyrkivän kannattaisi se lukea. Kun luen kirjaa, mussa vaihtelee äärimmäinen innostus ja ilo tekstin synnyttämistä oivalluksista, sekä toisaalta valtava pettymys koululääketieteen kapea-alaista ajattelua kohtaan, ja huokailen mielessäni, että "kunpa olisin tämänkin tiennyt kymmenen vuotta sitten!". Kirjan mulle antama opetus on, että kun koululääketieteen edustama neurologia nostaa kätensä potilaan auttamisen edessä pystyyn, niin paljon on todennäköisesti vielä tehtävissä. Aina kun Kharrazianin vastaanotolle tulee neurologisista ongelmista kärsivä potilas, niin hän tutkii ainakin seuraavat asiat: hormonitasot, immuunipuolustuksen tilan, verensokeritasapainon, kolesterolin ja lisämunuaisten kunnon. Funktionaalisessa lääketieteessä kaikki liittyy kaikkeen ja se näkyy tehtävissä tutkimuksissa. Kunhan saan kahlattua teoksen loppuun asti, niin alkaa asioiden sisäistäminen ja soveltaminen. Oikeastaan jo sovellankin joitain kirjan oppeja noudattaessani tulehdusta vähentävää ruokavaliota ja harrastaessani meditoimista. Tulen varmasti kirjoittamaan kirjasta lisää postauksia, kunhan saan sulateltua lukemaani.

Tällaisia työpäiviä täällä on siis ollut tasapainotettuna pitkillä yöunilla, päivätorkuilla ja lepohetkillä. Tuntuu hyvältä; tiedän ainakin tekeväni parhaani.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti