sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Vuosi Yoga Journalin kanssa

Kirjoittelin vuosi sitten postauksen silloin alullaan olevasta vuoden mittaisesta matkastani Daily Greatness Yoga Journalin kanssa. Kerroin toivovani onnistuvani kehittämään itselleni, tähän kirjaan tukeutuen, elämäntavan ja päivittäisen rutiinin itsereflektiosta, joogasta ja meditoimisesta. Kirjan viimeiset sivut saivat merkintänsä vuoden vaihteessa - miten tämän projektin kanssa siis kävikään? Onko joogamattoni puhki kulunut ja mieleni valaistunut?

Juu, eipä ole. Vuosi sitten hommaamani joogamatto on edelleen lähes uuden veroinen, alkuinnostuksen jälkeen olen käyttänyt sitä todella harvoin, ja sen sisäisen harmoniankin kanssakin on vähän niin ja näin. En onnistunut integroimaan päivittäisiä meditaatio- ja itsereflektiohetkiä osaksi päivärutiiniani, joogarutiinista puhumattakaan. Itse kirjaa täyttelin kyllä paljon pidempään kuin mitä joogasin ja meditoin eli se toimi mulla aika hyvin itsereflektion ja elämäni suunnittelun välineenä, mutta jossain vaiheessa syksyä päiväkohtaiset sivut alkoivat yhä useammin jäädä ilman täytettä. Viikko- ja kuukausikatsauksien kirjoittamisesta pidin kiinni lähes loppuun asti, koska siitä tuntui olevan selkeästi apua ajatusteni jäsentämisessä ja suunnitelmien tekemisessä.

Mihin joogaamis- ja meditoimisprojektini sitten kompastui? Alku vaikutti todella lupaavalta. Mulla oli aikaa ja voimia keskittyä tähän hyvinvointiprojektiini, viihdyin lähes päivittäin joogamatolla ja puhelimen meditaatiosovelluksen äärellä sekä journaliani täytellen. Sitten kuitenkin elämä järjesti tälle projektilleni esteitä tai ainakin hidasteita ja jouduin itsestäni riippumattomista syistä johtuen sysäämään itseni hoitamisen sivuun ja keskittymään Kelan vaatimusten täyttämiseen toimeentuloni menettämisen uhalla - energiaa ei ollut itseni hoitamiseen. Kun aikaa ja voimia olisi sitten taas kesän korvalla ollut näihin harrastuksiin, niin en saanut hommasta enää kiinni. Välillä yritin palata matolle, mutta kipinää ei vaan löytynyt. Syksyllä ja alkutalvesta energiaa oli tutkimusrumban ja lääkekokeilujen takia taas aika rajallisesti, mutta kyllähän mä olisin pystynyt silloin tällöin joogaamaan ja varsinkin meditoimaan, jos vaan olisin halunnut ja asettanut asian korkeammalle prioriteettilistallani.

Sanoisin, että mun kohdallani homma kaatui siihen, että vaadin itseltäni lähtökohtaisesti liikaa (eli vaadin päivittäistä harjoitusten tekemistä ja journalin täyttämistä), mikä johti siihen, että kun elämän asettamista vaatimuksista ja jaksamiseni rajallisuudesta johtuen en pystynytkään pitämään päivittäisestä harjoittelemisesta kiinni ja kun harjoitteluuni tuli pidempiä taukoja, niin mulle tuli halu iskeä hanskat tiskiin. Tunnistan itsessäni entisestä elämästäni tällaisen "kaikki tai ei mitään" -tyyppisen ajattelun ja vaikka luulin siitä jo irti päästäneeni, niin kyllä mussa on edelleen olemassa se taipumus luovuttaa, jos asiat eivät menekään juuri niin kuin toivon. Sairastumisen myötä elämästäni on kuitenkin tullut yhtä suurta kompromissia enkä todellakaan voi itse enää täysin päättää, mitä ja kuinka paljon kunakin päivänä asioita teen. On myös päiviä, joina edellisten päivien rasituksista toipuminen on ainoa tehtävä, johon kykenen. Kaikki rutiinit ja harrastukset on sovitettava niihin raameihin, jotka muu elämä rasituksineen ja velvollisuuksineen asettaa. Jonain viikkona, silloin kun ei ole juuri muita velvollisuuksia ja voin keskittyä itseni hoitamiseen omatoimisesti, jaksan joogata vähän päivittäin, kun taas toisella, kiireisellä viikolla edes muutama aurinkotervehdys edes yhtenä päivänä viikosta voi olla liikaa. Tilanne ei todellakaan ole ihanteellinen terveyttä tukevien rutiinien kehittämisen kannalta, mutta it is what it is ja sen kanssa on elettävä. Jos mä haluan jatkossa meditoida ja joogata (tai tehdä mitä tahansa muuta) säännöllisesti, niin mun on opittava ajattelemaan asioista uudella tavalla. Mun on muistettava, että jokainen harjoitus, miten lyhyt ja vaatimaton ja harvoin tehty tahansa, on aina kuitenkin askel oikeaan suuntaan ja paljon parempi kuin harjoitus, joka on jätetty kokonaan tekemättä.

Vaikka joogaamisesta ja meditoimisesta ei tullutkaan mulle elämäntapaa, niin ei Yoga Journalin hankkiminen ollut yhtään turha juttu. Varsinkin viikko- ja kuukausikatsausten tekemisestä tykkäsin, koska ne olivat mulle väline miettiä elämääni osa-alueittain, huomioiden myös sellaiset osa-alueet, jotka muuten olisivat voineet jäädä turhan vähälle huomiolle, ja rakentaa elämääni tietynlaista tasapainoa. Samoin katsausten tekeminen auttoi paljon tavoitteiden asettamisessa ja niiden toteutumisen arvioimisessa. Toisin sanoen, elämänhallinnan välineenä kirja toimi varsin hyvin, vaikken käyttänyt kirjaa edes päivittäin.

En hommannut itselleni uutta vastaavaa journalia tälle nyt käynnistyneelle vuodelle, mutta ainakin viikkokatsaukset ja -suunnitelmat jatkavat elämäänsä bullet journalini, jonka aion valjastaa tänä vuonna elämänhallinnan välineekseni, sivuilla. Suhdettani joogaan ja meditoimiseen makustelen ja tunnustelen, nähtäväksi jää josko ne ja missä muodossa asettuvat jatkossa osaksi arkeani.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti