tiistai 6. helmikuuta 2018

Helmikuun ensimmäinen viikonloppu

Parasta juuri nyt: metsä- ja peltohiihto!

 
Olen koko talven haaveillut aurinkoisista, lumisista päivistä, joina voisin kaivaa metsäsukset ja monot meidän landen kesäsäilöstä ja lähteä talvisia peltoja ja metsiä valloittamaan. Kuluneena viikonloppuna tuollaisia päiviä sitten lopulta saatiin. Mikään hikiurheilu ja valmiiden, yleisten latujen tamppaaminen kiireisten himohiihtäjien kolistellessa kannoilla ei ole mun juttuni, mutta omaa tahtia tapahtuva rauhallinen umpihankihiihto, jossa reitti muotoutuu fiiliksen ja auringon suunnan pohjalta ja jossa pääosassa on luonnon rauhasta ja kauneudesta nauttiminen sekä liikkuminen omaa kroppaa kuunnellen ja kunnioittaen - sille mä sanon, että kyllä kiitos! On mahtavaa, että ollaan saatu Etelä-Suomeenkin tänä talvena näin paljon lunta ja toivon, että maaliskuullekin riittää hiihtokelejä, sillä ihan parasta hiihtäminen on tietysti maaliskuisen hankikannon aikaan. Talvi ei tunnu talvelta ilman kutittava pipo päässä keskellä maaliskuun häikäiseviä hankia nautittua appelsiinia ja kahvikupillista.

Omat metsäsukseni olen hommannut armeijan ylijäämäkaupasta. Hyvin lykkii!
Vanhoihin suksisiteisiin sopivien monojen löytymisessä on ollut omat haasteensa, kun armeijakaupan kengät ovat mulle liian isoja. Appiukon kesämökin kätköistä löytyivät nämä vuosikerta-aarteet. Vähän notkistavaa rasvaa nahkapohjiin ja a vot! Edelliset muovipohjaiset kasariversiot murenivat eka potkujen jälkeen ladun varrelle!

Viikonloppu meni hiihtämisen lisäksi muutenkin rennosti ottaen, saunoen ja hyvin syöden. Viikonlopun ruokalistan teemaksi muodostui lähiruoka: naapurin metsästämästä peurasta valmistettuja riistapyöryköitä, oman kylän kalastajalta haettua ja pannulla paistettua kuhaa, miehen sukulaisen kasvattamasta kanista pitkään possun kanssa haudutettua barbeque-tyyppistä uunilihaa sekä oman maan perunoista keitettyä muusia. Tämä olikin mun eka kertani, kun kokkasin kuhaa ja kania ja molemmat ruoat onnistuivat mainiosti eli teenpä toistekin, jos tällaisia mahtavia raaka-aineita käsiini saan. Puhdas, eettinen lähiruoka ja sellaisen ruoaksi laittamisen mahdollisuus on yksi elämäni isoimpia iloja ja kiitollisuuden aiheita. 

Uusi viikko alkoi hyvin ravituin ja rentoutunein kehoin ja mielin ja nyt tuntuu siltä että on taas mukavaa käydä muihin hommiin käsiksi. Tältäkö ne ihan vapaat viikonloput, joita työssäkäyntiaikoina vielä oli, tuntuivat? Täytynee ryhtyä järjestämään tällaisia vastakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti