keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ruokavalion viilaamista: syynissä hiilihydraatit


Paluu paleoruokavaliolle alkaa kantaa hedelmää. En muista milloin mulla olisi viimeksi ollut kuumeinen olo, useampi viikko on mennyt ilman selkeitä kuumeilupäiviä - ja se on ihan mahtavaa! Viljat ja lehmänmaito sekä palkokasvit ovat jääneet ruokavaliostani nyt siis kokonaan pois ja olen lisännyt mm. marjojen syömistä, mutta paljon on vielä ainakin hiilihydraattien ja sokerin kulutuksen suhteen petrattavaa. Niitä menee edelleen liikaa ja se näkyy esimerkiksi siinä, että paino ei ole pudonnut lainkaan huolimatta kohta kahden kuukauden mittaisesta paleoruokavalion noudattamisesta!

Kun ryhdyin paleolle edelliskerran (maaliskuussa 2012), niin paino tuli rytisten ja kuin huomaamatta alas kymmenen kilon verran. Tuolloin vedin tiukkaa linjaa ja ruokavalioni oli ns. autoimmuunipaleoruokavalio eli käytännössä söin vain kasviksia, marjoja, kanaa, kalaa, lihaa, kananmunia, oliivi- ja kookosöljyä sekä vähän siemeniä ja pähkinöitä (moni jättää autoimmuunipaleolla kokonaan pois myös kananmunat, siemenet ja pähkinät mutta itse käytin ja käytän näitä, koska ne eivät tunnu tuottavan ongelmia). Tuolla ruokavaliolla myös pitkäaikaistulehdusarvoni (lasko/senkka) normalisoitui samaa tahtia kun painoni tippui, kestokuumeiluni hävisi ja energisyyteni lisääntyi.


Nykyinen ruokavalioni eroaa autoimmuunipaleosta siinä, että syön jonkin verran autoimmuunipaleolla kiellettyjä koisokasveja (paprikaa, tomaattia, perunaa, cliliä ym.) enkä ole ehdoton sokerista kieltäytymisen suhteen. Käytän myös mm. vuohenmaitojuustoa, riisiä eri muodoissa sekä maissijauhopohjaisia tuotteita (esim. maissijauhoista tehtyä pastaa). Koska paleoruokavalio on luonteeltaan melko runsasrasvainen, niin ei ole mikään ihme, että pasta, riisi ja peruna siihen yhdistettynä ei ainakaan laihduta - päin vastoin, epäilen sen voivan jopa lihottaa. Painon tiputtaminen ei tokikaan ole paleoruokavaliolle siirtymiseni päätavoite vaan elimistössä jylläävän tulehduksen vähentäminen, ja kuumeilun väistymisestä päätellen tulehdusarvoni ovatkin jo laskusuunnassa, mutta tiedän, että näiden turhien höttöhiilareiden karsiminen vauhdittaisi toipumistani, sillä niiden nauttimisen aikaansaama verensokerivuoristorata ja napaläskikerros pitävät tulehdusta yllä elimistössäni sekä sekoittavat hormoni- ja neurovälittäjäainetasapainoa. Pelkkä suolistoa hoitavan maidottoman ja viljattoman ruokavalion noudattaminen ei riitä poistamaan tulehdusta kropastani ja aivoistani, vaan myös verensokeri- ja insuliinitasot on saatava tasapainotettua ja ne tasapainottuvat hiilareita karsimalla ja ylimääräisestä vatsan seudun rasvakerroksesta eroon hankkiutumalla.


Jäin miettimään sitä, että missä vaiheessa ja mistä syystä lähdin hyvin toimineesta tiukasta paleoruokavaliosta huonoin seurauksin lipsumaan ja löysäilemään, ja muistelisin, että käännekohta oli se, kun olin jotenkin tosi väsynyt arkisen ruokarumban pyörittämiseen ja kaipasin helpotusta ateriasuunnitteluun - ja silloin törmäsin juuri sopivasti Wellberries-nimiseen ateriasuunnittelu- ja reseptipalveluun (löytyy nykyään nimellä Wellmeals-ateriasuunnitelmat), joka näytti olevan vastaus tarpeisiini ja jota lähdin mielenkiinnolla testaamaan. Pientä maksua vastaan Wellberriesiltä lähettiin joka viikko sähköpostiini kolme vaihtuvaa ruokareseptiä kera kauppalistan, johon oli listattuna noiden kolmen reseptin sisältämät raaka-aineet, ja mun roolini oli vain käydä kaupassa hakemassa listan mukaiset tarpeet, kokata ateriat ja nauttia ne. Tykkäsin palvelusta ihan älyttömästi ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille päivittäiseen ruokapähkäilyyn väsyneille - sitä käyttäessä sai unohtaa "mitäs tänään syötäisiin" -kysymykset ja viikottaisten ruokasuunnitelmien ja kauppalappujen sumplimisen, sen kun vaan meni ja toteutti sen minkä joku oli jo ajatellut valmiiksi. Resepteistä kokkaamani ruoat olivat pääosin tosi helppoja ja herkullisia ja viikon ruoat oli suunniteltu niin, että eri resepteissä käytettiin osin samoja ruoka-aineita, jolloin kaikki kaupasta listan mukaan hankitut raaka-aineet tuli käytettyä kokonaan eikä hävikkiä syntynyt. Kaupassa käydessä ja kuitin loppusummaa katsoessa tuntui siltä, että rahaakin säästyi tällä systeemillä. Ainoa miinus palvelussa tuntui omasta näkökulmastani olevan se, että reseptit eivät olleet viljattomia, vaikka olivatkin maidottomia ja gluteenittomia (ja tämäkin miinus on suhteellinen, koska oikeasti reseptit ovat aika helposti sovellettavissa viljattomiksikin). Mietin jonkin aikaa, että uskallanko ottaa reseptien sisältämiä gluteenittomia viljoja kuten hirssiä ja kvinoaa testiin, mutta ajattelin sitten, että ehkä elimistöni ne jo kestää oltuaan monta vuotta paleolla ja suoliston saatua parantua rauhassa.

Alkuun elämä löysätyn ruokavalion kanssa sujuikin ihan hyvin. En huomannut saavani mitään oireita gluteenittomista viljoista ja jatkoin niiden käyttämistä keskimäärin ehkä muutaman kerran viikossa. Kun ne tuntuivat sopivan, niin pian huomasin jo tekeväni esimerkiksi uunipuuroa hirssistä ja kauramaidosta aina, kun tein muutakin uuniruokaa. Puurot olivat helppoa ja halpaa ruokaa ja maistuivat pitkän tauon jälkeen ihanilta. Myös riisiä, kvinoaa, pastaa ja perunaa alkoi ilmestyä enenevissä määrin lautaselleni liha-, kana-, kala- ja kasvisruokien lisäkkeeksi. Vielä oli ihan ok olo, vaikka paino tuntui hitaasti hivuttautuvan ylöspäin ja väsymys lisääntyvän (tässä kohtaa olisi pitänyt kellojen jo kalkattaa päässäni, ja ehkä ne niin tekivätkin, mutta ehkä en halunnut vain hiilarikoukussani kuulla niitä). Jossain vaiheessa koitti sitten se päivä, kun mietin kaupan pakastealtaan äärellä nälkäisenä ja väsyneenä Dr. Oetkerin gluteenittomia uutuuspizzoja katsellessa, että kun nämä gluteenittomat viljatkaan eivät tunnu tuottavan mulle enää ongelmia, niin ehkäpä pikku pizza ja pieni määrä juustoakaan ei tee enää mulle hallaa? Testasin pizzaa enkä huomannut saavani juustosta mitään selkeitä oireita, joten ostinpa sitten pizzaa toisenkin kerran, ja kolmannen, ja ja ja... Aasialaisissa ravintoloissa syödessä mulle kelpasi taas jogurttikastikekin, jos sellainen kuului annokseen, ja pitihän sitä juustoista nachopeltiäkin kokeilla pitkästä aikaa. Kohta huomasin syöväni viikottain lehmänmaitotuotteita. Tätä jatkui jonkin aikaa ilman, että olisin huomannut kroppani tai aivojeni edelleenkään reagoivan sen enempää näihin ruokavaliooni palauttamiini ruoka-aineisiin, mutta kun sitten kuumeilu alkoi antaa itsestään taas merkkejä, niin mulle alkoi kunnolla valjeta, mistä on kyse. Labroissa käyminen vahvisti epäilyni - tulehdusarvoista lasko oli jälleen kivunnut jo lähelle lukemia, jossa se oli ennen ensimmäistä paleokokeiluani ja painokin oli hivuttautunut lukemiin, joissa se ei ollut ollut vuosiin. Lisääntyneestä tulehduksesta ja suoliston falskaamisesta kertoivat myös iho-ongelmien paluu sekä rautavarastojen tyhjeneminen - paleoaikoina raudat pysyivät hyvinä ilman erillisiä tankkauksia ja iho oli terve. Nyt en ollut syönyt edes gluteenia, lukuunottamatta pieniä määriä, joita tullee mm. kauramaitojen, joita ei ole tehty puhtaasta kaurasta mukana, eli oli melko selvää, että myöskään gluteenittomat viljat ja lehmänmaito eivät nyt vaan millään sovi yhteen mun tulehdussairauteni kanssa.

Niinpä viljat ja lehmänmaitotuotteet saivat joulukuun puolessa välissä taas lähteä ja tilanne on sen jälkeen kehittynyt paljon parempaan suuntaan, mutta tämä muutos ei riitä, vaan seuraavaksi mun on ryhdyttävä aktiivisesti keksimään vaihtoehtoja riisi-, pasta- ja perunalisäkkeille sekä karsittava valmiit valkoista sokeria sisältävät herkut ruokavaliostani. Kyllähän mä jo aiemmilta paleoajoiltani tiedän, että esimerkiksi riisi on helppoa korvata parsa- tai kukkakaalista raastetulla "riisillä", pasta vaikka spiraalileikkurilla leikatuilla kasvis"spagetilla" ja peruna juureksilla, eli nyt on vaan kaiveltava nuo tiedot esille sieltä muistin sopukoista ja ryhdyttävä elämään näiden oppien mukaan. Lisäksi mun käsitykseni siitä, mistä aineksista ateria koostuu, kaipaa taas hieman päivittämistä, nimittäin jotenkin olen mennyt taas vähän liikaa mukaan ajatukseen siitä, että ateria tarkoittaa jotain hiilarilähdettä yhdistettynä jonkin sortin kastikkeeseen. On muunlaisiakin tapoja syödä - entisinä paleoaikoinani harrastin paljon mm. erilaisia kasvis-liha/kana-pannuja, uunikasviksia tai -juureksia kera proteiinilähteen, keittoja sekä erilaisia lämpimiä ja kylmiä salaatteja. Lisäksi tein paljon erilaisia smoothieita, tuorepuuroja ja munakkaita. Näille linjoille aion jälleen palata.



Tästä käynnistyy hiilaritietoisempi paleotyyppinen syöminen, jonka tavoitteena on saada verensokeria ja hormoneja tasapainotettua, elimistön tulehdustilaa sammutettua ja painoakin siinä samassa pudotettua niin, että vuoden takaiset farkut mahtuvat taas hyvin jalkaan ja tulehdusarvot ovat huhtikuun puolivälissä otettavissa labroissa taas nätisti viitteissä. Täysin vhh:ksi en aio heittäytyä, elimistöni ja kilpirauhaseni tarvitsee jonkin verran hiilihydraatteja ja aion edelleen (kuten tein myös autoimmuunipaleolla ollessani) käyttää pieniä määriä esimerkiksi valkoista riisiä hiilarilisänä päivinä, joina hiilarit jäisivät muuten turhan mataliksi, mutta ohjenuoranani on höttöhiilareiden korvaaminen pääasiassa kasviksilla. Pystyin siihen aiemminkin, joten pystyn siihen nytkin.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti