perjantai 30. maaliskuuta 2018

Monena saa olla: työnä kuntoutuminen


Kaipaan välillä niin paljon sellaista suorittavampaa elämää, jossa arjella olisi ulkoa asetetut raamit ja mä saisin toimia niiden puitteissa, liikoja kelailematta ja stressaamatta. Heräisin aamulla, menisin töihin, tekisin mulle annetut hommat, ripustaisin hanskat ja työhön liittyvät ajatukset naulaan kello neljä ja palaisin kotiin elämään hetkeksi omaa elämääni.

Tämä nykyinen duunini on vähän toisenlaista. Mun hommani on kuntoutuminen, mutta laajemmalla toimenkuvalla kuin kuntoutuminen yleisesti ottaen on. Kun olisikin pomona lääkäri, jolla on tietotaitoa ja kokonaisuus hanskassa ja joka antaa ohjeet ja tehtävät, joita sitten parhaan jaksamiseni mukaan suoritan, saaden keskittyä ihan vain siihen paranemiseen. Diagnoosittomana, jos sen kuntoutumisen ottaa vakavasti, toimenkuva on aika paljon laajempi: itse saa tehdä vähän niinkuin kaiken ja kantaa vastuun vähän niinkuin kaikesta. Olen oman elämäni projektijohtaja, joka stressaa päänsä kipeäksi toimintastrategioista ja jakelee erilaisia selvitystehtäviä projektityöntekijöille, joiden hommat mä myöskin joudun hoitamaan itse. Jokainen päivä on epävarmuuden vellova meri, johon mä yritän ankkuroitua kirjoittamalla aamuisin bujooni tehtäviä, joita mun tulee suorittaa: opiskele auttajasolujen toiminta lääkiksen poistokurssikirjasta, kertaa RAA-järjestelmän toiminta endokrinologian kirjasta kirjoittamistasi muistiinpanoista, soita sairaalaan ja kiirehdi sitä sisätautilääkärin aikaa, selvitä sopivatko linssit tulehdusta vähentävään ruokavalioon, nuku päikkärit, tee jotain mukavaa ja immuunireaktioita rauhoittavia opioideja vapauttavaa kaiken tämän stressaamisen vastapainoksi, etsi PubMedistä metylaatioon liittyviä artikkeleita, kirjoita oikaisupyyntö virheitä sisältävään epikriisitekstiin, selvitä paljonko se yksi ulkomailta tilattava labrapaketti maksaa, laske riittävätkö rahat loppukuussa muuhun kuin seitiin ja lanttuun, ota selvää kumman koulukunnan lääkäreiden ajatuksiin voit luottaa vai voitko luottaa kenenkään siinä ja tuossa ja tässä asiassa, muista tehdä välillä rauhoittavia hengitysharjoituksia ja kuunnella alfa-aaltomusiikkia. Ole itse kaikkea ja kanna vastuu kaikesta tai anna olla ja tyydy vain odottamaan, millaista jälkeä nimetön sairaus saa hoitamattomana jyllätessään lopulta aikaan. Punnitse aktiivisen potiluuden sekä toisaalta hanskat tiskiin lyömisen hyötyjä ja haittoja ja tee aina uudelleen päätös siitä, kumpi on terveydelle hyödyllisempää, kroonisessa stressitilassa eläminen oikean diagnoosin ja hoidon saamiseksi vai lungimpi elämänasenne, jonka seurauksena sairauteen jää diagnoosi ja hoito saamatta. Pelkää jokaisella lääkärikäynnillä omituiseksi leimautumista ja tunne syvää kiitollisuutta, jos lääkäri on niin avarakatseinen, että ei ärsyynny aktiivisuudestasi, vaan arvostaa kuntoutumisesi eteen näkemääsi vaivaa ja on valmis määräämään vielä tarvitsemiasi tutkimuksia ja auttamaan sua matkallasi eteenpäin. 

Jälleen on edessä uusi aamu bujoon tehtäviä ja tavoitteita kirjatessa. Näillä mennään.

Photo by Alfred Aloushy on Unsplash

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti