keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

On ihanaa saada vanheta







Täytin viime viikolla vuosia, yllä olevat kuvat ovat tuolta päivältä. Päivä kului leppoisasti landella hengaillen, herkutellen ja metsäsuksia pienen metsälenkin verran ulkoiluttaen. En ole juhlinut synttäreitäni mitenkään isommin sitten teinivuosien, en erityisemmin viihdy juhlakalun roolissa.   

Vietin viime viikolla myös toisenlaista vuosipäivää - maanantaina tuli kuluneeksi tasan kymmenen vuotta päivästä, joka muutti mun elämän. Tuona päivänä sain kuulla sairastavani todennäköisesti pahanlaatuista aivokasvainta, jota ei voisi leikata. Tohtori Google tiesi lisätä, että tuskin eläisin enää montaa vuotta. Se ei hirveästi lohduttanut, että diagnoosin kertonut lääkäri kertoi kasvaimen olevan pieni. 

Koska olen edelleen tässä, kymmenen vuoden kuluttua, niin lienee selvää, että tuo(kin) diagnoosi oli väärä. Yli puolitoista vuotta ehdin aivokasvain-spekulaatioiden kanssa kuitenkin elää ja kokemus jätti syvät jälkensä muhun ja siihen, miten suhtaudun itseeni ja elämään. Ikäkriiseilyjä ei ole enää ollut. Jokainen päivä, viikko, kuukausi ja vuosi on lahja. On etuoikeus saada kokea asioita ja vanheta - se on asia, jota kaikille ei suoda. On ihanaa olla elossa!

Vaikka olenkin kiitollinen ajan kulumisesta, koska se kertoo siitä, että saan olla ja elää, niin toki vuosien karttuminen synnyttää myös surun tunteita - surua asioista, joista on joutunut pitkään sairastamisen takia luopumaan, ja ovista, jotka ovat tämän matkan aikana sulkeutuneet ja sulkeutumassa. Elämä ei kulkenutkaan, kuten suunnittelin. Siitä tuli sellainen taistelu ja seikkailu, jollaista en villeimmissä kuvitelmissanikaan olisi osannut kuvitella. Välillä tekisi mieli kirjoittaa tulikivenkatkuinen reklamaatio tämän tarinan käsikirjoittajalle ja vaatia rahoja takaisin, en tilannut tällaista elämää. Halusin vain elellä rauhassa ja tehdä ihan tavallisia asioita. Itkupotkuraivarit ja negatiivisuudessa vellominen eivät kuitenkaan korjaa mitään, en lähde siihen mukaan. Olen tehnyt valintani: keskityn menetysten sijaan siihen, mitä on ja mihin kaikkeen kykenen, sillä se kasvaa, mihin keskittyy. Olen täällä, pystyn moneen ja saan katsoa ja kokea, mitä tämä uusi kierros auringon ympäri tuokaan tullessaan.


Elämä on ruma, kaunis ja rakas
Rikas, rämä mutta oma
Elämä

(Ismo Alanko)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti