torstai 22. maaliskuuta 2018

Vegaaninen pho-keitto ja paleotyypin pohdintoja vegaaniruoasta


Kokkailin eilen niin herkullista keittoa, että huomasin illalla miettiväni, että joko voisin mennä nukkumaan, jotta tulisi huominen ja pääsisin taas syömään! Keiton reseptin nappasin vegaanisiin ruokiin keskittyvästä Chocochili-blogista ja myös tämä keitto on täysin vegaaninen. Myönnän suhtautuneeni skeptisesti tähänkin keittoreseptiin, sillä aiemmat vegaaniset kokkailuni eivät ole olleet mitään suuria menestyksiä - isoimmaksi ongelmaksi olen kokenut vegaaniruokien liiallisen keveyden eli ne eivät ole tehneet oloa kylläiseksi ja pitäneet nälkää toivotusti. Olen paleotyylisellä ruokavaliolla ollessani tottunut syömään 2-3 kunnon ateriaa per päivä eikä välipalojen syöminen kuulu tapoihini ja harva vegaaninen ruoka on onnistunut pitämään nälän poissa useita tunteja. Tämä keitto kuitenkin teki sen. Puhumattakaan keiton mausta, joka veti kevyesti vertoja mille tahansa ei-vegaaniselle keitolle!

Tämä oli ensimmäinen, muttei taatusti viimeinen, kerta kun keittelin minkään sortin, vegaanista tai sekaanista, vietnamilaista pho-keittoa. Keiton salaisuus on mausteinen liemi, jonka annetaan porista hiljalleen ainakin tunnin verran ennen siivilöimistä. Tähtianis, neilikka inkivääri, valkosipuli ja pippurit antavat liemelle mukavasti lämmittävää potkua. Liemen keittäminen on se eniten aikaa vievä osuus, sen valmistuttua keitto valmistuu loppuun nopeasti. Liemen voi valmistaa tarvittaessa etukäteen tai kasvisten pilkkomisen ja tofun ja sienten paistamisen sekä nuudelien keittämisen voi hoitaa valmiiksi jo liemen poristessa, jolloin lopuksi ei tarvitse kuin kasata nuudelit ja kasvikset lautaselle, kaataa höyryävä liemi koko komeuden päälle ja nauttia. 





Ne kerrat, joina olen kokkaillut tofua, ovat harvalukuiset, ja yksi syy siihen on ollut se, että mun on ollut hankalaa saada tofusta maistuvaa ja rakenteeltaan miellyttävää elikkäs kuoreltaan vähän rapsakkaa. Ilmeisesti en ole aiemmin hoitanut tofun kuivaamista ennen sen paistamista tarpeeksi perusteellisesti, mikä on johtanut lössöön lopputulokseen. Tällä kertaa taputtelin koko köntin huolellisesti alta ja päältä talouspaperein, minkä lisäksi käytin myös leikatut tofukuutiot vielä talouspaperin kautta eli myös leikkauspinnat saivat hieman kuivua ennen pannulle menoa. Pannulla ollessaan kuutiot saivat niskaansa vielä kunnon lorauksen soijakastiketta ja johan tuli rapsakkaa ja maistuvaa! Ehkä tofun onnistunut valmistaminen ei sitten olekaan mitään salatiedettä, johon vain harva pääsee vihkiytymään. Tämän kokemuksen perusteella voisin laittaa sitä toistekin.

Toinen syy tofun kanssa arkailuun on ollut se, että tofu on soijaa ja soija on muiden palkokasvien tapaan paleoruokavaliolla nou-nou muun muassa sen suolistoa rasittavuuden takia. Edelleenkään mulla ei ole minkäänlaista aikomusta ryhtyä soijatuotteiden suurkäyttäjäksi, mutta se suuri eläinproteiinin määrä, joka ruokavaliooni nyt sisältyy, ahdistaa mua niin eettisistä, ekologisista kuin terveydellisistäkin syistä ja olen valmis avoimin mielin etsimään kompromisseja, joiden avulla voin syömäni tehotuotetun lihan määrää vähentää. Soijaa moititaan sen lektiini- ja fytaattipitoisuuden, goitrogeenisyyden, hormonihäiritsevyyden ja geenimanipuloitavuuden takia, mutta ei vankeudessa eläneiden, stressaantuneiden ja nopeasti kasvatettujen sekä antibiooteilla kyllästettyjen eläinten lihan syöminenkään ole mikään terveysteko, asian eettisestä puolesta puhumattakaan. Niittylihaa suosisin, jos budjettini siihen venyisi, mutta nyt siihen ei juurikaan ole mahdollisuuksia.

Aion jatkossa kokeilla erilaisia kasvisruokareseptejä ja kuulostella, mitä elimistöni soijasta ja muista gluteenittomista kasvisproteiinilähteistä tykkää. Jos se ei osoita kapinoinnin merkkejä, niin tulen pitämään silloin tällöin kasvisruokapäiviä ja testailemaan hyvältä kuulostavia kasvisruoka- ja vegaanisia reseptejä. Tulehdusta vähentävä ruokavalio on edelleen se punainen lanka mun syömisissäni ja lehmänmaidottomasti ja viljattomasti (valkoista riisiä lukuunottamatta) menen edelleen paleohengessä, mutta muulta osin olen valmis tekemään varovaisia ruokakokeiluja myös paleokehyksen ulkopuolelta, kroppaa kuunnellen. Täällä blogin puolellakin lienee jatkossa siis tiedossa enenevissä määrin vegaanisia kokkauskokeiluja sekä ruokavaliopohdintoja.  

Mutta nyt mä menen syömään, pho-keittokulho kutsuu!





(Keiton resepti löytyy siis tämän linkin takaa, kiitos Elinalle mainioista reseptistä!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti