sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan makuja: vegaaninen myskikurpitsa-kikhernetagine






Vegaaniruokakokeilut ja ruokavalion muokkaaminen jatkuvat. Höttöhiilareiden vähentäminen on edennyt hyvin: en ole enää juurikaan käyttänyt riisiä, gluteenitonta pastaa tai perunaa aterioiden lisäkkeenä, vaan olen korvannut ne esimerkiksi parsakaali"riisillä" (eli raastamalla raakaa parsakaalia ja kypsentämällä sitä kevyesti oliiviöljyssä pannulla ennen syömistä) sekä suosinut ruokia, jotka eivät lisäkettä välttämättä edes kaipaa. Marokkolainen pataruoka tagine on yksi ruokalaji, jonka voi mielestäni hyvin syödä sellaisenaan, vaikka sen seurana perinteisesti kai kuskusia tai riisiä tarjotaankin. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun taginea valmistin, ja kyseessä oli täysin vegaaninen versio, jossa proteiinina toimivat kikherneet. Reseptin löysin kirjaston ihanaakin ihanammasta "tyrkkyhyllystä" löytyneestä Sirocco-kirjasta, joka tarttui käteeni vangitsevan kantensa takia sekä siksi, että kirjassa luvattiin taikoa helppoja ruokia Lähi-idän makuja suosien. Lähi-idän ruokien makumaailma kiinnostaa ja keittiön laatikossa odottaa aiemmista kokkailuista jäljelle jäänyt jättipurkki libanonilaista zaatar-mausteseosta, jolle haluaisin oppia uusia käyttötapoja.

Tämä tagine oli helppo valmistaa ja lopputulos oli todella maistuva - ja täyttävä! Hyvin usein vegaanisten ruokien syömisen jälkeen jää vielä nälkäinen olo, minkä vuoksi olen aika ronkeli vegaaniruokareseptien suhteen, mutta tämän reseptin ainesosaluettelo sekä reseptin saateteksti lupailivat hyvää ja onneksi lähdin reseptiä kokeilemaan. Taginen pääraaka-aineet olivat myskikurpitsa ja kikherneet, jotka molemmat ovat ruokaisia raaka-aineita, ja makua ja mukavaa potkua ne saivat sipuleista, jeerasta, kurkumasta, kanelista, tomaattimurskasta ja chilisestä harissa-maustetahnasta. Hauduttamisen loppuvaiheessa mukaan lisättiin vielä kuivattuja aprikooseja ja loraus sitruunamehua (olisin käyttänyt säilöttyä sitruunaa, jos sellaista olisi löytynyt jostain, ehkä täytyy laittaa sellaisia itse tekeytymään seuraavaa taginenkokkauskertaa varten) ja koko komeus kruunattiin persiljalla. Ruoka oli todella hyvää ja piti nälän poissa monta tuntia. Erilaiset taginet, tämä vegaaninen versio sekä myös versiot, joissa käytetään eläinproteiinia, tulevat varmasti jäämään osaksi ruokavaliotani. Seuraavalla kerralla älyän käyttää padan kypsentämiseen vielä kunnon rautapataa tavallisen kattilan sijaan. Marokossa tagine valmistetaan perinteisesti savisessa tagine-padassa ja kyseisiä patoja on ilmeisesti Suomessakin tarjolla innokkaille tagine-harrastajille, itse taidan kuitenkin pärjätä ihan tuon ison valurautaisen patamme kanssa.

Löytäessäni tämän mainion kurpitsaisen reseptin mietin ensin, että se pitää laittaa talteen odottamaan syksyn kurpitsasesonkia, koska tähän aikaan vuodesta kurpitsaa tuskin on tarjolla, mutta google tiesi kertoa, että ainakin myskikurpitsaa on tätä nykyä Suomessakin saatavilla ympäri vuoden. Kannatan yleisesti ottaen satokausiajattelua ja tuntui vähän hölmöltä lähteä huhtikuussa metsästämään ja kokkaamaan kurpitsaa, mutta näin kuitenkin nyt tein. Syksyllä tämä resepti pääsee sitten tehokäyttöön, vegaanisena tai ehkä myös lihaversiona. Rakastan kikherneitä, mutta elimistöni ja suolistoni, jossa on käynnissä tulehdusprosessi, ei niitä rakasta, joten pyrin käyttämään niitä ja muita palkokasveja maltilla (palkokasvit ovat paleoruokavaliossa kokonaan kiellettyjä ja tiedän paleon toimivan omalla kohdallani tulehduksen vähentämisessä hyvin, mutta runsas tehotuotetun lihan syöminen ahdistaa, joten kokeilen nyt, josko voisin palkokasvejakin jossain määrin ruokavaliooni mukaan sovittaa).

Valmistamani taginen, jonka resepti on siis Sabrina Ghayourin kirjasta Sirocco, on seuraavanlainen:

Kikherne-myskikurpitsa-sitruuna-harissatagine
(4-6 annosta)


oliiviöljyä paistamiseen
2 sipulia kuutioituna
2 valkosipulin kynttä viipaloituna
reilu 2 tl juustokuminaa
reilu 1 tl kanelia
reilu 1 tl kurkumaa
1 myskikurpitsa kuutioituna
reilut 2 rkl harissaa
2 rkl hunajaa
2 400 gramman tomaattimurskatölkkiä
1 1/2 400 gramman kikhernetölkkiä
250 g kuivattuja aprikooseja
(8 säilöttyä sitruunaa tai tiraus sitruunamehua) 
merisuolaa ja rouhittua mustapippuria 
kourallinen lehtipersiljasilppua koristeluun

Sipulit kuullotetaan oliiviöljyssä isossa kattilassa tai padassa ja joukkoon lisätään kurkuma, kaneli ja juustokumina, paistellaan muutama minuutti. Lisätään kurpitsakuutiot ja paistellaan sekoitellen jälleen hetki. Lisätään harissa, hunaja, tomaattimurska, suola, pippuri ja kikherneet säilöntäliemineen sekä sekoitetaan hyvin. Haudutetaan puolisen tuntia välillä sekoitellen. Kun myskikurpitsa alkaa olla kypsää, tarkistetaan maku ja lisätään tarvittaessa mausteita. Lisätään aprikoosit ja sitruunat ja haudutetaan vielä 15-20 minuuttia. Lopuksi taginea vielä sekoitetaan ja se koristellaan lehtipersiljasilpulla ennen tarjoilua.

Lopuksi vielä muutama sana itse Sirocco-kirjasta. Kirjan on kirjoittanut iranilaissyntyinen brittikokki ja ruokatoimittaja Sabrina Ghayour, joka yhdistelee resepteissään konstailematonta kotiruokaa Lähi-idän mausteisiin makuihin ja tuoksuihin. Sirocco on yli 200 sivua herkullisen kuuloisia ja näköisiä ruokia laajalla skaalalla: on aamiais- ja brunssireseptejä, pieniä purtavia ja suolapaloja, salaatteja ja lisukkeita, pääruokia sekä leivonnaisia ja muita herkkuja. Jos olisin sekasyöjä ilman ruokarajoitteita, niin haluaisin varmaan kokeilla kirjan jokaista reseptiä! Viljattomana ja maidottomana joudun tyytymään lähinnä joihinkin suolapala- ja lisuke- sekä pääruokaresepteihin. Ghayorilta on ilmestynyt ennen Siroccoa myös toinen reseptikirja, Persiana nimeltään ja ehdottomasti aion siihenkin jossain vaiheessa tutustua. Seuraavaksi lähden etsimään Siroccosta reseptiä, johon saan tärvättyä ison läjän keittiön laatikossa odottelevaa za'ataria!       

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti