torstai 14. helmikuuta 2019

Kiitos kaikesta, Matti ja Olli


Ensin siivet selkäänsä sai Matti. Uutinen oli shokki, vaikka Matin elämäntavat olivat tiedossa ja moni varmaankin osasi tuota tietoa jollain tasolla ennemmin kuin myöhemmin odottaa. Lapsuuteni sankari oli poissa ja itkuhan siinä pääsi. Erityisesti harmitti se, että lähtö tuli juuri siinä vaiheessa, kun näytti siltä, että Matin elämä oli lähtenyt kaikkien kompastelujen jälkeen taas paremmin rullaamaan.

Matin kuolemasta ei kulunut kuin viikko, kun saimme kuulla Olli Lindholmin kutsusta taivaalliseen laulukuoroon. Yllätin itseni reagoimasta aika vahvasti tähänkin suru-uutiseen - yllätys se oli siksi, että en ole koskaan ollut erityisemmin Ollin ja hänen musiikkinsa fani, vaikka Olli omalla tavallaan on sympaattinen hahmo aina ollutkin. Ehkä osa järkytyksestä liittyi myös siihen, miten tällaiset kuolemantapaukset muistuttavat omankin elämän ja omien läheisten elämän rajallisuudesta - kenelläkään meistä ei todellakaan ole takeita huomisesta. Mutta oli asiassa muutakin.

Onhan viime aikoina kuollut muitakin "liian nuoria" julkisuuden henkilöitä, Harri Marstio nyt ainakin mainittakoon. Marstion kuolemaa en osannut kuitenkaan surra, koska hänen elämänsä, persoonansa ja musiikkinsa eivät ole mulle erityisen tuttuja. Matti ja Olli sen sijaan ovat hahmoja, jotka ovat julkisuuskuvansa kautta olleet mun elämässäni olemassa aina ja nyt tuntuu melkein siltä kuin kaksi kaukaista vanhaa tuttua olisi lähtenyt samalla kertaa. Olen elänyt lapsuuteni 80-luvulla jännittäen nenä tv-ruutuun liimautuneena Matin kisamenestystä Sarajevon ja Calgaryn olympialaisissa sekä pläräten Suosikki-lehteä, jonka sivut ovat täyttyneet Pori-rockin suurista nimistä, Ollin Yö-yhtye yhtenä niistä. Kasarin jälkeen herrat ovat jatkaneet läsnäoloaan elämässäni lööppien, artikkelien, tv-ohjelmien ja musiikkinsa kautta. 90-luvulla olin hetken, kesätöiden merkeissä, samassa työpaikassakin Ollin kanssa. Matti ja Olli olivat varmasti keskenään aika erilaisia ihmisiä, mutta heitä ainakin mun silmissäni yhdistävä tekijä on ollut se, että tietynlaisesta ristiriitaisuudestaan huolimatta kumpikin on vaikuttanut jotensakin aidolta ja teeskentelemättömältä tyypiltä: tällainen mä olen enkä sitä piilottele, ota tai jätä. Tämä ominaisuus on tehnyt heistä  toilailuistaankin huolimatta inhimillisiä ja helposti sympatiseerattavia hahmoja.

Nämä poismenot jättävät valtavan aukon suomalaisen urheilun ja kulttuurin kenttään. Mattia on pidetty maailman parhaana mäkihyppääjänä, jonka urheilullinen lahjakkuus oli ylivoimaista ja joka toi suomalaiselle urheilulle valtavat määrät kunniaa, ja Olli yhtyeineen on ollut vuosikymmenien ajan yksi suomirockin peruskivistä. Yön musiikki ei ole 80-luvun Jussi Hakulisen kauden jälkeen mulle itselleni kolahtanut (mitä iskelmällisempään suuntaan on menty, sitä vähemmän olen tykännyt), mutta faneja ja tukijoita yhtyeellä on riittänyt alkuajoista näihin päiviin asti. On aika helvetin kova saavutus onnistua luotsaamaan yhtyettään läpi lähes neljän vuosikymmenen, sen suosion säilyttäen, eli ei voi kuin nostaa hattua.

Vaikka sekä Matti että Olli saivat eläessään eri medioissa osakseen valtavat määrät myös naureskelua ja vähättelyä, niin viime viikkojen ja päivien somekommentointi on kertonut heistä toisenlaista tarinaa. Heidän saavutustensa lisäksi on nostettu esille kulmikkaan kuoren alla ollut kiltteys ja herkkyys. Koomikko Iikka Kivi kirjoitti Olli Lindholmista Facebook-päivityksessään niin osuvasti, että haluan lainata hänen tekstiään tähän (lihavoinnit tekstissä ovat mun):

"Yön laulaja Olli Lindholm on kuollut.

Minun elämäni suhteen Olli otti ja antoi. Hän teki elämästäni hetkittäin vaikeampaa toimiessani karaokeisäntänä, mutta maksoi asianmukaisesti takaisin kaikilla niillä vitseillä, jotka hänestä sittemmin tein.

Mikään tai kukaan ei voi korvata tätä aukkoa suomalaisessa kulttuurikentässä: vain Olli Lindholm kykeni laulamaan härskin pateettisia biisejä täysin vilpittömästi vuosi toisensa perään, piittaamatta vähääkään siitä, mitä muut hänestä ajattelivat. Ollissa karaoken henki tuli lihaksi, ajatus siitä, että kuka tahansa voi laulaa ja menestyä, kunhan sen vain tekee tarpeeksi tunteella.

Ja vaikka tämä voi vaikuttaa puhtaalta vinoilulta, se ei ole sitä. Lindholmin julkikuva oli kulmikas ja käytös usein karkeaa, mutta hän ilmaisi itseään suoraan ja teeskentelemättä - ja rohkaisi tuhansia ihmisiä tekemään samoin. Ja vaikka se minulle tarkoittikin Rakkaus on lumivalkoinen -kappaleen kuulemista loputtomin känni-iteraatioin, se on pieni hinta siitä, että niin moni ainakin hetkellisesti uskalsi raottaa panssariaan.

On vaikea kuvitella, että tämän päivän jälkeen maailmaan ei synny enää uusia Yö-vitsejä. Sellainen maailma on väkisinkin asteen verran perseempi paikka.

Mukavaa matkaa, Olli. Kiitos kaikesta."


Eipä voisi paremmin sanoiksi pukea sitä, mitä itsekin Ollista ajattelen. (Kannattaa muuten seurata Iikka Kiven Facebook-sivua, häneltä tulee jatkuvasti erittäin hyviä ja osuvasti maailmanmenoon kantaa ottavia päivityksiä.)

Suru-uutisten saapumisen jälkeen on kuultu myös molempien herrojen terveysongelmista. Matti Nykäsellä oli todettu ainakin kakkostyypin diabetes jokin aika sitten ja hänen alkoholin käyttönsä oli tiedossa. Olli Lindholm oli absolutisti ja intohimoinen urheilun harrastaja, mutta myös itseltään paljon vaativa perfektionisti, joka kärsi mediakirjoittelun mukaan ainakin hermoston kroonisesta stressitilasta, korkeasta verenpaineesta, kohonneesta verensokerista sekä uniapneasta. Näiden tietojen valossa äkkikuolemantapaukset eivät enää näyttäydykään niin yllättävinä.

Ollia olin viime aikoina seurannut tarkemmin, sillä The Voice of Finland, jossa Olli toimi tähtivalmentajana, on ollut mun suosikkiohjelmiani tv:ssä jo usean kauden ajan. Olen pannut etenkin tällä nyt menossa olevalla kaudella merkille Ollin ajoittain stressaantuneen ja hermostuneen olemuksen, mikä sopii yhteen hermoston ylivirittyneisyyden, josta hän kuulemma kärsi, kanssa. Olli kuvasi hänen elämäkertansa kirjoittaneelle Arno Kotrolle tuntemuksiaan niin, että olo on kuin lenkkeilijällä, jota vastaan tulee karhu. Siltä hän musta välillä televisiossa esiintyessään vaikuttikin. Krooninen stressitila elimistössä sitten taas tyypillisesti nostaa verenpainetta ja verensokeria ja onkin vain ajan kysymys, milloin tapahtuu jotain vakavampaa. Tähän jos yhdistetään vielä uniapnea, kovat työpaineet, runsashiilihydraattinen ruokavalio ja muu sympaattista hermostoa kiihdyttävä toiminta kuten vaikkapa runsas kofeiinin kulutus ja tilanteeseen nähden liian raskas urheilu, niin koossa ovat katastrofin ainekset. TVOF:ia katsoessani mietin usein, että miksiköhän Olli on lähtenyt jälleen mukaan uudelle kaudelle valmentajaksi, kun hän vaikuttaa siltä, että tuo rooli ehkä tuottaa hänelle liikaa paineita eikä hän voi hyvin. Kuultuani Ollin kuolemasta ja hänen terveyshuolistaan, joiden olemassaolon hän oli itsekin tiedostanut, mua alkoi mietityttää se, että ehkä hän ei ollut syystä tai toisesta osannut kuunnella kroppaansa ja antaa sille sitä, mitä se tarvitsee, eli lepoa ja palautumista. Omasta ja läheistensä mielestä hän kyllä ilmeisesti eli aika terveellisesti, tykkäsihän hän harrastaa aktiivisesti muun muassa kuntosalilla käymistä, saunomista ja avantouintia. Nehän ovatkin kaikki hyviä asioita - silloin, kun hermoston toiminta on tasapainossa ja elimistö kykenee kunnolla palautumaan rasituksesta.

Kovasti olisin toivonut Ollin elämän ja musiikkiuran jatkuvan, vaikka itse olisin jatkanut radion kanavavalitsimen vääntelyä uusien Yö-iskelmien tulviessa eetteristä.

Ikävähän noita kahta tulee. Kiitos kaikesta, Matti ja Olli.

maanantai 11. helmikuuta 2019

Lusikkalaatikko-blogi on Facebookissa



Lusikkalaatikko-blogilla on uusi sivu Facebookissa ja löydät sen täältä: https://www.facebook.com/lusikkalaatikkoblogi/https://www.facebook.com/lusikkalaatikkoblogi/

Tulen linkkaamaan blogin Facebook-sivulle blogissa julkaistavat tekstit, joten sitä kautta on helppoa seurata, mitä blogissa tapahtuu, mutta tämän lisäksi postailen Facebookiin jonkin verran sellaista materiaalia, jota itse blogista tai blogin Instagramista ei löydy, kuten linkkejä kiinnostaviin, blogin aihepiiriin liittyviin artikkeleihin. Tervetuloa siis seuraamaan blogia myös Facebookin puolella!

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Ruokavaliomuutos: näin siirryin paleolta ketoruokavaliolle

Kerron tässä postauksessa siirtymisestäni paleolta ketoruokavaliolle. Olen pitänyt siirtymäajalla viikon ajan ruokapäiväkirjaa, joka löytyy tästä postauksesta, ja lisäksi kerron fiiliksistäni ensimmäisen ketoiluviikon jälkeen. Ensimmäinen paleolta ketoon siirtymistä käsittelevä postaukseni löytyy täältä.


Paleoruokavalio vs. ketogeeninen ruokavalio: ruokapäiväkirja


Olen pitänyt ruokapäiväkirjaa, jonka kaksi ensimmäistä päivää edustavat paleoruokavaliota ja viisi niitä seuraavaa päivää ketoa. Täytyy kuitenkin huomauttaa, että nämä kaksi ensimmäistä päivääkään eivät ole aivan tyypillisiä paleoruokapäiviäni, sillä olen niissä jo vienyt syömisiäni ketoilun suuntaan, jotta ketoruokavalion aloittaminen olisi helpompaa. Olen aiemmin käyttänyt paleolla runsaasti marjoja sekä melko säännöllisesti myös juureksia ja riisiä, joten hiilihydraatteja on tullut huomattavasti reilummin kuin näinä kahtena esimerkkipäivänä. Jos haluat lukea, miltä paleoruokavalioni näytti vajaa vuosi sitten, niin löydät sen aikaisen ruokapäiväkirjani täältä
  
Olen siis viikon ajan kirjannut ylös ja kuvannut kännykällä syömiseni sekä laskenut aina päivän päätteeksi päivän aikana syömieni ruokien makroravinnemäärät. (Makroravinteita ovat siis hiilihydraatit, rasva ja proteiini ja niistä muodostuu päivän energiansaanti eli kalorit.) Ketoruokavaliolla ateriat rakennetaan niin, että hiilihydraattien osuus pyritään pitämään hyvin pienenä, proteiinia syödään maltillisesti ja rasvalla täytetään loput energian tarpeesta. Paleoruokavaliolla en ole koskaan aiemmin laskenut aterioideni makroravinnemääriä ja -jakaumia, vaan olen muodostanut ateriat periaatteella "kohtuullisesti hyviä hiilihydraatteja, oman kämmenen verran proteiinia ja hyviä rasvoja sen verran kuin aterian valmistaminen tarvitsee", joten oli mielenkiintoista nähdä, miten ne makrot paleolla oikeastaan jakautuvat.


Makroravinteiden laskemiseen tarkoitetuista sovelluksista ja niiden ongelmista


Helpointa ruokapäiväkirjan pitäminen ja ruokien makrojen laskeminen tuntuu olevan käyttämällä puhelimeen saatavia, tarkoitukseen suunniteltuja sovelluksia, joihin on helppo kirjata syömisensä päivän mittaan liikkeellä ollessaankin, mutta oma kokemukseni on, että niiden tarjoamien tietojen luotettavuudessa on omat ongelmansa. Testasin kolmea eri sovellusta - iEatBetter-nimistä sovellusta, Lifesumia ja FatSecretiä - ja kaikissa niissä tuntui olevan se ongelma, että eri elintarvikkeille annetut makroarvot eivät ole useinkaan kovin paikkansa pitäviä, johtuen ilmeisesti siitä, että kuka vain sovelluksen käyttäjä voi syöttää sovellukseen tietoja eri ruoka-aineille eivätkä kaikki tee sitä riittävällä tarkkuudella, jolloin makroarvoissa voi tulla päivän mittaan isojakin heittoja verrattuna niiden todelliseen määrään. Huomasin tämän laskettuani useampana päivänä syömieni ruokien makrot sekä sovelluksella että luotettavana pitämälläni, THL:n sivuilta löytyvällä Finelin laskurilla, ja verrattuani lopputulosta. Tiistain ruokapäiväkirjan kohdalla on nähtävissä se ero, jonka FatSecret ja Fineli laskelmissaan antavat. Loppuviikon ajan tein sitten niin, että syötin syömiseni FatSecretiin, mutta vertasin jokaisen ruoka-aineen kohdalla annettuja makroarvoja syömäni ruoan ravintoarvotietoihin tai Finelin antamiin tietoihin, mikäli FatSecretin antamat lukemat vaikuttivat epäuskottavilta, ja tarvittaessa lisäsin syömäni ruoan sovellukseen omana elintarvikkeenani, antaen sille ravintoarvoselostuksen mukaiset tarkat makrot. Uskoisin, että näin käyttäen ja tarkkana ollen FatSecret ja muut vastaavat sovellukset ovat varsin käyttökelpoisia ruokapäiväkirjan pitämisessä ja makrojen laskemisessa. Varsinkin alkuun tuntuu tarpeelliselta kirjata ja laskea syömisiään. Myöhemmin tietous eri elintarvikkeiden sisällöistä kasvaa ja silmä harjaantuu arvioimaan sen, miten ateriat kannattaa koostaa, jotta ne noudattelevat ketoruokavalion mukaisia makroja.


Ruokapäiväkirja: paleoruokavalio


Lauantai 26.1.2019


Ensimmäinen ateria:

Pakasteesta otettuja ja sulatettuja, itse tehtyjä lehtikaalikääryleitä (joiden ohje löytyy muuten täältä), jotka sisälsivät lehtikaalta, porkkanaa, jauhelihaa, suppilovahveroita, soijakastiketta, keitettyä valkoista riisiä, mausteita ja oliiviöljyä. Lisukkeena toimivat kirsikkatomaatit ja avokado. Lisäksi söin n. 40 grammaa puolikovaa vuohenjuustoa ja join kaksi kuppia kahvia mantelimaidolla. 



Toinen ateria:

Tein tuhdin salaatin, joka sisälsi parsakaalin versoja, varsiselleriä, grillattua kanaa, kurkkua, kuorettomia seesaminsiemeniä, manchegojuustoa, punasipulia, romainesalaattia, rucolaa, auringonkukansiemeniä, omenaviinietikkaa ja oliiviöljyä. Lisäksi join lasillisen punaviiniä sekä kupillisen kahvia mantelimaidolla.



Kolmas ateria:

ei ollut nälkä, joten söin vain palan viljatonta siemennäkkäriä voinokareella ja lasillisen punaviiniä.


Lauantaina syömieni ruokien makroarvot jakautuivat seuraavanlaisesti (arvot on laskettu Finelin tietokannan mukaan ja pidän niitä siksi luotettavina):

hiilihydraatteja 45 grammaa
rasvaa 148.1 grammaa
proteiinia 84.1 grammaa
kaloreita 2306 


Sunnuntai 27.1.2019


Ensimmäinen ateria:

Pieni keitetty kananmuna, voita muikkujen paistamiseen, riisijauhossa pyöriteltyjä muikkuja, kirsikkatomaatteja, valkosipulia, lehtikaalta, punaista paprikaa ja oliiviöljyä. Lisäksi join kaksi kupillista kahvia mantelimaidolla.



Toinen ateria:

naudan paahtopaistia, romanescokukkakaalta, kookosöljyä paistamiseen, tuoretta korianteria, valko- ja punasipulia. Lisäksi pala siemennäkkäriä ja kahvi mantelimaidolla.




Kolmas ateria:

smoothie, jossa mustaherukkaa, banaani, tuoretta minttua ja soijamaitoa. Lisäksi kaksi palaa siemennäkkäriä, joiden päällä keitetty kananmuna.


Sunnuntain makrot Finelin mukaan:

hiilihydraatteja 75.7 g
rasvaa 80.7 g 
proteiinia 100.4 g
1479 kaloria


Ruokapäiväkirja: ketogeeninen ruokavalio


Maanantai 28.1.2019


Ensimmäinen ateria: 

rasvakahvi (kahvia, voita, kookosöljyä).




Toinen ateria:

2 munan munakas, jossa myös lehtikaalta ja kirsikkatomaatteja, paistettu oliiviöljyllä. Lisäksi salaattia, jossa lehtisalaattia, avokado, kurkkua, parsakaalin versoja ja oliiviöljyä. Siemennäkkäripala voilla ja kahvia mantelimaidolla.




Kolmas ateria:

Pannuruoka, jossa naudan paahtopaistia, romanescokukkakaalta ja puolikas punasipuli sekä kookosöljyä paistamiseen. Lisäksi pala siemennäkkäriä, jonka päällä manchegojuustoa.  Näiden lisäksi nälkä vaati vielä palan puolikovaa vuohenjuustoa.


Maanantain makrot Finelin mukaan:

hiilihydraattia 18.6 g
rasvaa 117.6 g
proteiinia 66.6 g
kaloreita 1425.6 g


Tiistai 29.1.2019


Ensimmäinen ateria:

rasvakahvi (kahvia, voita, kookosöljyä).

 

Toinen ateria: 

3 munan munakas (munia, oliiviöljyä, romanescoa, punasipulia, persiljaa), salaattia (lehtisalaatti, kurkku, varsiselleri, omenaviinietikka, oliiviöljy) ja kahvia mantelimaidolla sekä pala siemennäkkäriä voilla.




Kolmas ateria:


Pannulla kookosöljyssä paistettua naudan paahtopaistia, punakaalta, inkivääriä ja valkosipulia, päällä vuohenjuustofetaa ja persiljaa. Lisäksi siemennäkkäriä kera avokadon ja pala puolikovaa vuohenjuustoa.

Tiistain makrot Finelin mukaan:

hiilihydraattia 18.7
rasvaa 153.6
proteiinia 78.4
kaloreita 1812.5

Tiistain makrot FatSecret-sovelluksen mukaan (huomaa ero makroissa Finelin ja FatSecretin antamien arvojen välillä!):





Keskiviikko 30.1.2019
 

Ensimmäinen ateria:

rasvakahvi (kahvia, voita, kookosöljyä).




Toinen ateria: 

Lämminsavukirjolohta ja lämpimiä kasviksia eli voissa ja oliiviöljyssä paistettua paprikaa, kesäkurpitsaa ja fenkolia, lisukkeena avokado. Lisäksi kuppi kahvia mantelimaidolla.



Kolmas ateria:


lämminsavukirjolohta ja salaattia, jossa punasipulia, kurkkua, varsiselleriä, kirsikkatomaattia, lehtisalaattia, manchegojuustoa ja oliiviöljyä. Lisäksi pala siemennäkkäriä ja siivu puolikovaa vuohenjuustoa.


Keskiviikon makrot FatSecretin mukaan (olen pyrkinyt tarkistamaan FatSecretin antamat arvot ja pääsemään makroissa mahdollisimman suureen totuudenmukaisuuteen):







Torstai 31.1.2019


Ensimmäinen ateria: 

rasvakahvi edellispäivien tapaan. 



Toinen ateria:

Aasialaistyylisiä broilerinjauhelihapyöryköitä, joissa broilerin jauhelihaa, kananmunia, mantelijauhoa ja mausteita (inkivääriä, korianteria, valkosipulia, chiliä), paistettu kookosöljyssä. Lisäksi annos edellispäiväisiä lämpimiä kasviksia. Kupillinen kahvia mantelimaidolla sekä pala siemennäkkäriä.



Kolmas ateria: 


Salaatti, jossa manchegoa, kurkkua, varsiselleriä, savukirjolohta, oliiveja ja oliiviöljyä. Lisäksi viipale puolikovaa vuohenjuustoa sekä palanen tummaa (81%) suklaata.


Torstain makrot FatSecretin mukaan:




Perjantai 1.2.2019


Ensimmäinen ateria:

rasvakahvi edellispäivien tapaan.



Toinen ateria:

Uunissa paistettu broilerin rintafilee, jossa valkosipulia, timjamia, sitruunanmehua ja -kuorta sekä oliiviöljyä. Lisukkeena lämpimiä kasviksia edellispäiviltä. Jälkiruoaksi noin 20 suolattua mantelia ja kupillinen kahvia mantelimaidolla.
 


Kolmas ateria: 


2 munan munakas, jossa myös pekonia, kirsikkatomaatteja, puolikovaa vuohenjuustoa ja basilikaa, paistettu oliiviöljyllä. Salaatissa lehtisalaattia, oliiveja, kurkkua, varsiselleriä, punasipulia, avokado, murskattua siemennäkkäriä, omenaviinietikkaa ja oliiviöljyä. Jälkiruoaksi palanen tummaa (81%) suklaata.


Perjantain makrot FatSecretin mukaan:



Paleoruokavalion makroista


Ennakko-oletukseni oli, että tiukahko paleoruokavalio, jota kirjaamani kaksi paleoruokapäivää edusti, on suhteellisen vähähiilihydraattinen, runsaasti proteiinia ja kohtuullisesti rasvaa sisältävä, ja tältä se ruokapäiväkirjani perusteella vaikuttaa. Päivittäisissä hiilihydraattimäärissä liikuttiin välillä 45-76, mikä tarkoittaa vähähiilihydraattista ruokavaliota (alle 100 grammaa hiilihydraattia sisältävät ruokavaliot luetaan vähähiilihydraattisiksi). Proteiinia tuli paljon vähemmän kuin oletin: 84-100 grammaa. Rasvalukema oli 81-148 grammaa. Kiinnostaisi tietää, millaiset makrot olivat silloin, kun käytin runsaasti juureksia ja marjoja sekä jonkin verran hedelmiä ja riisiä, hiilihydraattimäärä nousee näillä tuntuvasti. Nyt käytin ruoissa siis vain ketoruokavaliota varten hankkimiani kasviksia, jotka ovat vähähiilarisia, ja lisäksi tein yhden pirtelön, jossa oli marjoja (tosin huomattavasti pienempi määrä kuin smoothieissa, joita olen viime vuosina juonut) ja hedelmiä, joita ketolla ei juuri syödä (pieni määrä marjoja silloin tällöin on ok).

Siirtyminen näin tiukalta paleoruokavaliolta ketolle oli helppoa, koska pudotus hiilihydraattimäärissä ei ollut kovin suuri ja paleolla syöty proteiinimääräkin oli olettamaani pienempi ja pudotus suhteessa ketoon oli myös sen suhteen maltillinen. Ketoruokavaliolla pyrin pitämään hiilarit alle 20g:n, proteiinin haarukassa 50-80 g (mitä pienempi määrä, sen parempi, koska myös liian suuri proteiinimäärä voi estää ketoosin pääsyn) ja rasvalla tyydytän loput nälästä ja ravinnon tarpeesta.



Siirtyminen paleolta ketolle


Keton aloitus sujui voinnin puolesta ihan mainiosti eli oloille ei aiheutunut mitään ongelmia keton suuntaan tehdyistä muutoksista. Hiilihydraattimäärät oli helppo jättää alle 20 gramman päiväannokseen, kunhan vaan suunnitteli syömisensä makrolaskurin avulla ja käytti vain kasviksia, jotka oli ostanut ketoruokavaliota ajatellen. Proteiinin määriä jouduin tosissani sumplimaan, sillä pyrin alkuun tuohon 50 grammaan per päivä, mutta se osoittautui todella pieneksi määräksi proteiinia verrattuna määriin, joita olen tottunut syömään, eikä nälkä tahtonut näillä eväillä oikein lähteä, joten pikkuhiljaa nostelin proteiinin määrää sinne ylärajoille. Pienenä yllätyksenä mulle tuli se, miten paljon proteiinia esimerkiksi osa kasviksista ja siemenet sisältävät ja nämäkin pitää huomioida mietittäessä, mistä kunkin päivän proteiinit kerää. Ketolla kehotetaan täyttämään energiavaje, joka jää hiilareiden ja proteiinin jälkeen, rasvalla, mutta mieleeni tulee harvoja elintarvikkeita, joissa olisi pelkkää rasvaa eikä juurikaan hiilareita ja/tai proteiinia. Jotenkin en lämpeä ajatukselle, että kulauttelisin loppupäivän nälkääni pelkkää oliiviöljyä tai lusikoisin suuhuni voita!  


Kokemukseni ketoruokavaliosta vajaan viikon ketoilun jälkeen


Tätä kirjoittaessani olen ollut ketoruokavaliolla nyt hieman vajaan viikon, seitsemäs päivä on menossa. Ketoruokavalion noudattaminen on ollut helppoa, kunhan olen päässyt kärryille makrojen laskemisesta ja alkanut hahmottaa, miten ateriat kannattaa rakentaa. Ateriarytmi, jossa päivä aloitetaan rasvakahvilla (ja tuopillisella vettä, johon olen sekoittanut teelusikallisen ruususuolaa, sillä elektrolyyteistä huolehtiminen on ketolla ensiarvoisen tärkeää; tämä aihe ansaitsisi itse asiassa oman kirjoituksensa - älä ikinä aloita ketoruokavaliota ennen kuin olet tutustunut aiheeseen ja esimerkiksi hankkinut tarvittavat lisäravinteet!), jonka jälkeen ollaan syömättä, kunnes tulee nälkä, on toiminut mulla erinomaisesti, eikä vähiten sen takia, että tällä systeemillä säästän aikaa ja ennen kaikkea energioita, joita paleolla ollessa on mennyt keittiössä pyörimiseen ja kokkailuun kolmesti päivässä. Rasvakahvilla jaksan hyvin 4-5 tuntia syömättä, ennen kuin nälkä alkaa kurnimaan. Tähän mennessä olen mennyt kahden varsinaisen aterian taktiikalla, mutta luulen, että yksi iso ateria per päiväkin toimisi mulla, sillä olen jo paleolla tottunut siihen, että syön vain kunnon aterioita enkä juuri välipaloja harrasta.

Nostettuani proteiinin määrää minimimääristä suuremmaksi nälkä on pysynyt hyvin poissa ja olo on ollut kevyt ja pirteä verrattuna ketoa edeltävään aikaan eli selkeästi vaikuttaa siltä, että olen aiemmin syönyt liikaa hiilihydraatteja suhteutettuna elimistöni kykyyn prosessoida niitä. En ole ainakaan vielä hankkinut liuskoja tai mittaria, jolla pystyy mittaamaan ketoaineita virtsasta tai hengityksestä ja toteamaan näin sen, että elimistö todella on ketoosissa, sillä asia on tullut kyllä itselleni ihan selväksi vessareissujen yhteydessä - virtsassa on kynsilakanpoistoainemainen haju, mikä on aika varma merkki siitä, että jep, ketoosissa ollaan! Toinen varma ketoosin merkki on se, että paino on ensimmäisen kuuden päivän jälkeen pudonnut kokonaiset KAKSI KILOA! Kuulostaa aika hurjalta tahdilta, toivottavasti pudotus ei ole liian nopeaa. En ole tietoisesti pitänyt kalorimääriä alle kahden tuhannen, vaan on ollut yksinkertaisesti hankalaa keksiä enempää mitään järkevää syötävää, jolla hiilari- ja proteiinimäärät eivät kohoa liian suuriksi. Ja miksi syödä enempää kuin nälkä ja jaksaminen vaatii, jos kropasta löytyy ylimääräistä rasvaa, jota elimistö voi käyttää polttoaineenaan?








Ensimmäinen ketoviikko on sujunut kaiken kaikkiaan ihan loistavasti ja innolla jatkan hommaa tästä eteenpäin, etenkin kun se tuntuu kokemuksen kertyessä vain helpottuvan. Pientä jännitystä ja haastetta ensi viikon ketoiluun tuo se, että olen kolme päivää Tampereella hoidoissa, joita saan sairauteeni, ja vietän nuo päivät myös vieraassa ruokapöydässä, jossa en ole itse päättämässä, mitä ruokia pöytään ilmestyy. Saapa nähdä, miten selviän rankoista hoitopäivistä keton juuri aloitettuani ja miten saan sumplittua syömiseni järkeviksi. Toivotaan parasta!  

torstai 31. tammikuuta 2019

December Reflections 2018: päivät 21-31

On December Reflections 2018 -kuvapostaussarjan viimeisen osan aika, ja kyllä onkin jo aika saada tämä postaus ulos, sillä uutta vuottakin on eletty jo kuukausi (mihin tämä aika oikein menee?)! Ymppäsin tähän samaan postaukseen kaikkien jäljellä olevien yhdentoista päivän kuvat, joten postaussarja onkin kuusiosaisen sijaan viisiosainen. Sarjan kaikki osat löytyvät tagin #decemberreflections2018 alta ja ensimmäinen osa, jossa avataan hieman koko projektin juonta ja tarkoitusta, löytyy tämän linkin takaa.

 
Päivä 21: paperi / paper


Olisin hukassa ilman muistikirjojani ja kyniäni. On ihan eri asia, verrattuna koneella kirjoittamiseen, kirjoittaa käsin - kynän liikkuessa paperilla käsi "käsittää" asiat jotenkin syvemmin.


Päivä 22: Sanoin hyvästit / I said goodbye to


Ajan viettäminen kesämökillä järven rannalla on ollut tärkeä osa kesiäni viimeisten viidentoista vuoden ajan, mutta asiat muuttuvat - viime kesänä oli aika hyvästellä kesäloma sellaisena kuin sen tiedän ja toivottaa tervetulleeksi uusia asioita elämääni. Purjehdusreissu merellä ei ollut yhtään huono tapa aloittaa tätä uutta elämänvaihetta. 


 Päivä 23: myöhässä / late


Olen niin myöhässä December Reflections -projektini kanssa ja se johtuu osittain terveysongelmistani, joita pahentaa se, että yksi tärkeimmistä lääkkeistäni on ollut jo jonkin aikaa loppu. On olemassa kiistanalaisia lääkkeitä, joihin on hankalaa saada reseptiä, ja valitettavasti LDN eli matala-annoksinen naltreksoni, jota tarvitsen säilyttääkseni toimintakykyni, on yksi niistä. 


Päivä 24: perinteet / traditions


Jouluaaton vietosta Tampereella vanhempieni luona on muodostunut rakas perinne.


Päivä 25: tänään on... / today is...


Tänään (25. joulukuuta) oli levon, rentoutumisen ja rauhoittumisen aika. Edellisen päivän sosiaalisuus ja liikenteessä oleminen oli ihanaa, mutta myös energiaa vievää. Nukuin tuntien mittaiset päiväunet molempina joulupäivinä.  


Päivä 26: muistelen / remembering


Tuo syyskuinen päivä, kun lämpötilat vihdoinkin laskivat ja oli mahdollista tehdä pieni patikointireissu sen järven, jossa on kirkkain vesi kaikista, ympäri. Ja se tunne siitä, kun pystyy patikoimaan oltuaan ensin huonovointinen niin pitkän aikaa. Tuo päivä oli yksi vuoden parhaista.


Päivä 27: toiveeni vuodelle 2019 / my wish for 2019


Vuosi 2018 on ollut perheelleni terveysmielessä kivinen ja töyssyinen tie ja toiveeni vuodelle 2019 on, että tilanne lähtee korjaantumaan, ja että koko perheeni on koossa vielä silloinkin, kun on aika kohottaa maljat vuodelle 2020.


Päivä 28: uusi kirja / new book


En aina lue romaaneja, mutta kun luen, valitsen kirjat niin, että niiden kannet mätsäävät kynsieni värin kanssa.


Päivä 29: hymyni / my smile



Päivä 30: kiitos / thank you


Kiitos siitä, että osaan edelleen nauttia elämän kauneudesta.


Päivä 31: sanani vuodelle 2019 / my word for 2019


Sanani vuodelle 2019 on SURRENDER / ANTAUTUMINEN:

"Ainoa tapa selvitä muutoksesta on syöksyä siihen mukaan, liikkua sen rytmiin ja liittyä mukaan tanssiin." Alan Watts 

Tätä haluan tänä vuonna harjoitella - tanssiin mukaan menemistä, muutoksen aalloilla surffaamista, irti päästämistä tarpeesta kontrolloida kaikkea, läsnäolemista, antautumista.  

///

December Reflections -haasteen alkuperäiset kuvapostaukset löytyvät Instagram-tililtäni, joka löytyy osoitteesta https://www.instagram.com/lusikkalaatikko/.

maanantai 28. tammikuuta 2019

Paleolta kohti ketoruokavaliota

Ketoruokavalioon sopivaa ruokaa, jota olen kokkaillut jo paleolla ollessani: munista, vuohenjuustoista ja vihreistä asioista tehty kohokas.

Saan kiittää Hesaria ja muita medioita massiivisesta Antti Heikkilään ja hänen kirjaansa Lääkkeetön elämä kohdistuneesta mollauskampanjasta, sillä ilman sitä en olisi tullut lukeneeksi kyseistä kirjaa. En taatusti ole myöskään ainoa, joka kiinnostuu mediamyllytyksen seurauksena lukemaan kirjan ja innostuu siinä esitetyistä opeista, joten jotain hyvääkin loanheitosta seurannee monien ihmisten terveyttä (ja Antti Heikkilän kirjasta saamia tuloja) ajatellen. Kirjan ympärillä käyty kirjoittelu ja keskustelu vaikutti niin kreisiltä, että en vain voinut olla lähtemättä selvittämään, mistä tässä kampanjassa on kyse, vaan ilmoittauduin kirjastossa Heikkilän kirjan varausjonoon ja melko pian sainkin jo kirjan luettavakseni. Itse tästä noitavainosta ja Heikkilän kirjan sisällöstä lisää myöhemmin toisessa postauksessa - nyt keskityn siihen muutoksen kipinään, jonka kirjan lukemisesta sain. Ketogeeninen ruokavalio, jota Heikkiläkin kirjassaan suosittelee, on kiinnostanut mua jo pitkään, mutta vasta nyt sain tarpeeksi motivaatiota ryhtyä tätä ruokavaliota tarkemmin tutkimaan.

Kuten blogiani aiemmin lukeneet tietävät, niin ruokavalioni on ollut pitkään paleotyyppinen, mikä on tarkoittanut sitä, että en ole syönyt lainkaan viljoja (valkoista riisiä lukuunottamatta) tai lehmänmaitotuotteita (pois lukien voi) ja sokeria, hedelmiä, palkokasveja, siemeniä ja pähkinöitä olen käyttänyt hyvin rajoitetusti. Paleoruokavaliolle tavanomaiselta suomalaiselta perusruokavaliolta siirtyminen on ollut mulle valtavan tervehdyttävä askel, sillä vasta ruokavaliomuutoksen myötä kroonisen sairauteni oireista hankalimmat eli jatkuva matala-asteinen kuumeilu sekä todella paha fatiikki lähtivät helpottamaan. Olen kokeillut niin peruspaleoruokavaliota, siitä tiukennettua versiota eli autoimmuunipaleota, kuin myös paleon löyhentämistä pelkästään gluteenittomaksi ja pääosin maidottomaksi ruokavalioksi, ja terveyteni kannalta parhaat tulokset olen saanut autoimmuunipaleolla, joka on siis viljaton, maidoton, sokeriton, palkokasviton, koisokasviton, siemenetön ja pähkinätön.

Autoimmuunipaleolla (AIP) jokainen ateria koostetaan hyvistä hiilihydraateista, kohtuullisesta määrästä eläinproteiinia sekä hyvistä rasvoista. Söin AIP:lla ollessani kasviksia ja marjoja laajalla skaalalla koisokasvit (eli peruna, munakoiso, paprika, tomaatti jne.) pois lukien, ottaen rasvat esimerkiksi oliivi-, avokado- tai kookosöljystä ja valiten joka aterialle joko kanaa, punaista lihaa, kalaa tai muita mereneläviä. Tulehdusarvoni tulivat alas rytisten, kuumeilu väistyi ja kortisonikilotkin sulivat pois kuin huomaamatta. Autoimmuunipaleon aloitin vuonna 2012 maaliskuussa ja jatkoin tällä tiukalla linjalla muistaakseni vuoden verran eli siihen asti, kun pitkäaikaistulehdusarvoni oli normalisoitunut, kuumeilu hävinnyt ja olo kohentunut kaiken kaikkiaan huomattavasti. Sen jälkeen aloin siirtyä syömisissäni peruspaleon suuntaan eli palautella ruokavaliooni mm. koisokasveja. Löysättyäni ruokavaliota peruspaleon suuntaan kaikki meni edelleen hienosti eikä suuria muutoksia oloissa, tulehdusarvoissa tai painossa tapahtunut.

Virhe, jonka pitkään paleolla oltuani tein, oli gluteenittomien viljojen ja satunnaisten maitotuotteiden ottaminen takaisin ruokavaliooni. Ensin luulin sietäväni gluteenittomia viljoja ihan hyvin, mutta jonkin aikaa tällä linjalla jatkettuani huomasin kuumeilupäivien palaavan osaksi elämääni. Oloni huononeminen ja kuumeilu oli ennenkin korreloinut suoraan kohonneen laskon kanssa ja käytyäni laboratoriossa verikokeissa vahvistui, että lasko on tosiaan kohonnut vuoden 2012 paleota edeltäviin lukemiin. Myös paino hiipi kuin varkain ylöspäin ja eräänä päivänä tajusin, että tässähän mennään suunnilleen samoissa lukemissa kuin ennen mitään ruokavaliomuutoksia. Mietin, että jotain on tehtävä, mutta että onneksi tällä kertaa tiedän, millä tilanne saadaan ratkeamaan parhain päin: paluulla paleoruokavaliolle. Aloitin peruspaleon uudestaan, toivoen samanlaisia positiivisia muutoksia kuumeilussa, tulehdusarvoissa ja painossa kuin silloin aikanaan paleota aloittaessani.

Ruokavaliomuutos ei enää kuitenkaan toiminutkaan mulla kuten aiemmin. Olen noudattanut peruspaleota pienin muokkauksin nyt taas yli vuoden, mutta esimerkiksi paino ei ole tullut alas lainkaan - paleon vaikutusta muihin oireisiini tai tulehdusarvoihini on hankalaa arvioida, koska IVIG-hoidotkin vaikuttavat niihin, mutta ainakaan ennen IVIG-hoitojen alkuja, jolloin olin ehtinyt olla uudelleen paleolla nelisen kuukautta, en ollut apua paleosta oireisiini saanut. Luulen, että tämä liittyy terveystilanteeseeni, joka on jossain määrin erilainen kuin vuonna 2012 - päällimmäisenä mieleen tulevat lisämunuaisongelmat, jotka ovat muuttaneet radikaalisti muotoaan näiden vuosien aikana. 2012 kärsin liian matalista kortisolitasoista, kun taas nykyään stressihormonitasoni ovat liian korkeat ja vaikuttavat näin negatiivisesti kaikkeen hormonitoimintaani. Tähän arvelen myös painon putoamattomuuden osin liittyvän. Epäilen paleosta, joka on hiilihydraattipitoisuuksiltaan virallisterveellistä ruokavaliota pienempi, huolimatta insuliiniresistenssiä, jota mm. lisämunuaisongelmat buustaavat ja jota ruokin käyttämällä ruokavaliossani päivittäin mm. marjoja, jotka sisältävät runsaasti fruktoosia. Epäilen ongelmieni ytimessä olevan nyt siis insuliiniresistenssin, joka liittyy krooniseen stressiin ja liian suureen hiilihydraattien kulutukseen. Elimistöni ei sairauteni, lääkityksieni ja niiden seurannaisvaikutusten takia pysty enää käsittelemään yhtä suurta hiilihydraattimäärää kuin aiemmin.

"Marjat ovat niin terveellisiä, että niitä kannattaa syödä vaikka puoli litraa päivässä!" Ei se taida ihan niin mennä.

Niinpä ketogeeninen ruokavalio, jolla pyritään vaikuttamaan juurikin insuliiniresistenssiin ja esimerkiksi siitä johtuvaan elimistön tulehdustilaan sekä hormonien epätasapainoon, rajoittamalla rankalla kädellä hiilihydraattien saantia, on alkanut kiinnostaa, ja Heikkilän kirjaan sekä joihinkin muihin tietolähteisiin perehdyttyäni alan olla aika vakuuttunut siitä, että ketoruokavalio on asia, jota kannattaa mun tapauksessani kokeilla. Ketolla lasketaan ruokavalion makroja, jotta saadaan varmistettua, että hiilihydraatit ja proteiinit ovat riittävän matalilla tasoilla, jotta elimistö voi ryhtyä käyttämään polttoaineenaan rasvaa eli polttamaan kroppaan kertynyttä ylimääräistä laardia, mikä sitten taas korjaa verensokeri-, insuliini- ja tulehdustasoja sekä muun muassa tasapainottaa koko elimistön hormoneja.

Ketoruokavaliolla eri makroravinteiden saantisuositukset ovat kokoisellani ihmisellä seuraavanlaiset:

  • hiilihydraattia korkeintaan 20g/vrk
  • proteiinia korkeintaan 50g/vrk 
  • rasvaa ainakin aluksi sen verran, että nälkä lähtee 
 
Ketoruokavaliolla suositaan vihreitä lehtikasviksia. Tiedän, mitä ainakin kasvatan taas ensi kesänä kasvimaallani.

Makrojen laskeminen on mulle täysin uusi asia, en ole eläessäni sellaista mitään ruokavaliota noudattaessani harrastanut. Olen ollut täysin kujalla esimerkiksi sen suhteen, millaisista makroravinnemääristä peruspaleoruokavalio koostuu. Asialla ei sinänsä ole enää mulle hirveästi väliä, mutta nörttiä mussa kiinnostaa se, miten suurista makroravinnemäärien muutoksista puhutaan, kun siirrytään paleolta ketolle. Sen tiedän, että paleoruokavalio on melko hiilihydraattitietoinen ruokavalio, koska sillä ei syödä esimerkiksi viljoja ja sokeria, mutta toisaalta ainakin oma paleoni on sisältänyt melko runsaasti marjoja ja myös juureksia, joissa hiilihydraatteja piisaa. Olen oikein tietoisesti yrittänyt viime aikoina lisätä marjojen kulutustani, koska olen ajatellut, että ne antioksidanttipitoisina hoitavat tulehdusta ja lisäävät terveyttä. Eivät lisää, jos elimistö on insuliiniresistenssin vallassa ja maksa pulassa valtavan fruktoosikuorman kanssa.

Samalla kun olen viime aikoina aloittanut ketoruokavalion salojen opiskelun ja sen selvittelemisen, että sen kokeileminen varmasti sopii mulle eivätkä sairauteni ja niiden hoidot ole este ruokavaliokokeilun aloittamiselle, olen vielä jatkanut paleoruokavaliotani ja kirjannut mielenkiinnosta ylös makrot, joista tämä ruokavalio koostuu. Olen pitänyt kuvallista ruokapäiväkirjaa lyhyine pohdintoineen Instagram Storiesin puolella ja tarkoitukseni on kirjoittaa aiheesta myöhemmin myös tänne blogiin. Jatkan edelleen ruokapäiväkirjapäivityksiä ja raportointia siitä, miten ketolle siirtyminen sujuu, stooreissani eli tervetuloa seuraamaan, jos aihe kiinnostaa: https://www.instagram.com/lusikkalaatikko/.

Aloitan ketoruokavaliolle siirtymisen tänään maanantaina 28.1.19 ja odotan jännityksellä, miten se sujuu. En ole hiilarirajoituksesta niinkään huolissani, mutta keton proteiinimäärä on paleoon tottuneelle melkoisen matala, ja mietityttää, miten nälkä pysyy noin pienillä kasvis- ja eläinproteiinimäärillä loitolla. Ketoruokavalio ei tosiaankaan ole mikään lihallamässäilyruokavalio, vaan suurin osa energiasta otetaan rasvasta.

Raportoin, miten homma etenee.