Kingston Wall Pakkahuoneella 16.3.2019

29.3.19

Kingston Wall kokoonpanolla Jukka Jylli, Sami Kuoppamäki sekä von Hertzenin veljekset Jonne, Mikko ja Kie Pakkahuoneella maaliskuussa 2019. Kuvan otti mieheni. 

Palaan vielä hetkeksi vajaan parin viikon takaisen Kingston Wallin keikan tunnelmiin. Ennen sitä huikkaan, että jos tämän Petri Wallin 50-vuotissyntymäpäivän kunniaksi järjestetyn kiertueen tähänastiset keikat ovat jääneet näkemättä ja jostain tarjoutuu tilaisuus saada lippu jäljellä oleville loppuunmyydyille keikoille, niin suosittelen tilaisuuteen tarttumista, sillä tämä kiertue on elämys!

Kyseessähän piti olla alun perin vain yksi keikka, joka soitettaisiin Petri Wallin syntymäpäivänä Tavastialla, joka oli aikanaan Kingston Wallille hyvinkin tuttu keikkapaikka, mutta Tavastia myytiin loppuun niin nopeasti ja ilman lippuja jääneiden määrä oli niin suuri, että yksi keikka kasvatettiin pienen kiertueen mittoihin. Sekös mua ilahdutti, sillä se varsinainen synttärikeikka soitettiin samana päivänä, jona Steven Wilson keikkaili Kulttuuritalolla, ja itse olin jo hankkinut liput Kultsalle. Kiertueen liputkin menivät Oulun ja Seinäjoen keikkoja lukuunottamatta hetkessä loppuun (mikä teitä vaivaa, pohjanmaalaiset?!), mutta meillä kävi tuuri ja puoliso sai kun saikin varattua meille liput Tampereen Pakkahuoneen keikalle.

En enää ihan tarkkaan muista, miten silloin aikanaan Kingston Wallin löysin, mutta herääminen kyseisen yhtyeen musiikin hienouteen taisi tapahtua suuremmin vasta Petri Wallin vuonna 1995 tapahtuneen traagisen kuoleman jälkeen. Olisinpa löytänyt yhtyeen jo silloin, kun se soitti alkuperäisessä kokoonpanossaan, sillä tuonaikaiset keikat ovat varmasti olleet tajunnan räjäyttävä kokemus. Ei ollut kiva yllätys huomata, että olen viettänyt aikanaan juhannusta festareilla, joilla Kingston Wallkin on ollut soittamassa, mutta mitä ilmeisimmin mulla on ollut bändin keikan aikaan jotain parempaa tekemistä..! Myöhemmin Kingston Wallin trilogia pääsi sitten cd-soittimeeni todella tiukkaan ja aktiiviseen kuunteluun, unohtuakseen taas useammaksi vuodeksi ja löytyäkseen uudelleen bändin uudelleenaktivoitumisen myötä.

Mutta se näistä muisteluista ja nyt siihen Pakkahuoneen keikkaan! Sehän oli juuri niin komea kokonaisuus ja kokemus kuin mitä saattoi Tavastian-keikalla olleen kaverini kertoman ja Soundi-lehden Saku Schildtin jutun pohjalta odottaa. Keikan aloitti hieno Another Piece of Cake -kappale, jonka ensiriffien kaikuminen pimeässä salissa kasvatti odotukset tappiin - Kuoppamäen rumpujen päräyttäessä biisin kunnolla käyntiin ja Kingston Wallin trilogian kansikuvateeman rävähtäessä taustakankaalle kylmät väreet olivat taatut. Katso ja kuuntele itse!





Ilta jatkui Kingston Wall -klassikoiden vyöryessä komeina toinen toisensa perään, biisien vaihtuessa monin kohdin saumattomasti. Välillä touhu lavalla meni alkuperäisen Kingston Wallin tyyliin ihan sekoiluksi eli lavalla jamiteltiin ja sooloiltiin kunnolla. Kyllä olikin komeaa kuultavaa! Varsinkin herrat Kuoppamäki rummuissa sekä Kie von Hertzen kitarassa vetivät sellaisella antaumuksella ja taidolla, että kukaan paikallaolijoista tuskin jäi kylmäksi. Yllätysmomentteja iltaan tarjosivat myös biisien sulavat liukumat Konevitsan kirkonkelloista Kuusamo-biisiin, Kingston Wallin tuttuihin melodioihin ja taas takaisin Konevitsan kirkonkelloihin, ja kajahtipa jossain vaiheessa ilmoille Bamboleokin. Progetyylisestä bändistä kun on kyse, niin monet illan aikana kuulluista kappaleista olivat pitkiä, mutta tylsää ei ollut missään vaiheessa, niin hyvin settilista oli rakennettu.





Hiukan mietitytti etukäteen, että miten mahtaa Kingston Wallin musiikki ilman Petri Wallin kitarointia ja laulua ja Mikon ja Kien laululla ja kitaroinnilla toimia, mutta sehän toimi oikein vallan mainiosti ja ainakin mulle tuli sellainen olo, että olen selkeästi Kingston Wallin enkä von Hertzen Brothersin keikalla. Homma Kingston Wallin alkuperäisjäsenten Jukka Jyllin ja Sami Kuoppamäen sekä veljesten kesken pelasi hienosti yhteen ja kaikki tuntuivat silmin nähden nauttivan soittamisesta. Kien kitara soi upeasti miehen paiskiessa hartiavoimin hommia ja Mikko hoiti kakkoskitaristin ja laulajan pestin mallikkaasti ja omalla tyylillään. Harmillisesti lauluosuudet vaan kuuluivat keikan aikana aika hiljaa eli itse olisin kaivannut lauluun vähän lisää poweria.





Ilta kesti kaikkineen vähän vajaat kaksi ja puoli tuntia ja yhtye taputtiin lavalle takaisin kahdesti. Shown päätti kaunis Shine On Me, jonka aikana yleisö liittyi mukaan lauluun. Keikalta pois kävellessä fiilis oli kiitollinen ja lähes harras.


Loppupokkausten aika. Kuva on mun puolisoni ottama. 


Olipahan harvinaisen hieno ilta, jota ei olisi koskaan tapahtunut ilman Petri Wallia ja hänen yhtyeensä musiikkia. Kiitos siis Petri ja hyvää syntymäpäivää sinne jonnekin.





///

Lusikkalaatikko-blogi somessa:

Facebook
Instagram

You Might Also Like

0 kommenttia

Ilahdun, jos jätät jäljen käynnistäsi.